Larkin Poe ja syvän etelän juuret

Juttu on toteutettu yhteistyössä Savoy-teatterin kanssa.

“Haluamme olla tismalleen Jack Whiten ja Dolly Partonin välissä”, kertoo Saksasta tavoitetun sisarduo Larkin Poen Rebecca Lovell asemoidessaan bändiä musakentälle.

“Kasvaessamme rakastimme Dollyn musiikkia ja tarinaa. Hän veti itsensä ylös omista bootsin remmeistään! Jack Whiten musiikki taas vetoaa särmikkääseen puoleemme. Rakastamme hänen kitarariffejä ja anteeksipyytelemätöntä laulua. Larkin Poessa on vähän kumpaakin”, Rebecca jatkaa.

Rebecca ja Megan Lovell edustavat suomalaisittain verrattain tuntematonta kulttuuria, joka kukoistaa Yhdysvalloissa vuodesta toiseen. Atlantalaissiskosten musiikki on americanaa, roots rockia ja folkia. He edustavat juurimusiikkia, jonka jalat seisovat tukevasti amerikkalaisessa kansanmusiikin perinteessä. Se tekee siitä osan maailmanmusiikkia, mikä puolestaan pohjois-amerikkalaisessa kontekstissa tarkoittaa rockin synnyttäneitä bluesia, kantria, bluegrassia ja folkia.

“Meillä on syvät etelän juuret ja americana-musiikki on iso osa alueemme kulttuuria. Varhaisina teinivuosina meihin iski vapaus ja improvisaatioluonne, joita americanassa ja folkissa löytyi”, Megan sanoo.

“Americanassa on tärkeää olla instrumentalisti ja se vetosi meihin enemmän kuin “pop-diivaksi” ryhtyminen. Meidän mielestä oleellisinta on osata ilmaista itseä jollain soittimella. Se on kieli, jolla kappaleet ja musiikki syntyy! Jos et osaa soittaa soittimia, taiteellinen kokemuksesi on rajoittunut, kun ainoa tapa saada musikaalisia ideoita päästäsi on omalla äänellä laulaminen. Ihmisääni on uskomaton soitin, mutta me on aina haluttu koko hässäkkä”, Megan pohtii.

Musiikkityylit ovat harvoin tarkkarajaisia ja varsinkin nykyisin vaikutteet lentävät suuntaan jos toiseen, kun pop lainailee maailmaanmusiikista ja päinvastoin. Juurimusiikki kasvoi aikoinaan rockiksi, joka sulautui osin osaksi valtavirtapoppia. Nyt popin kikkoja käytetään juurimusiikissa ja rockin uudet tuulet antavat työkaluja Larkin Poen kaltaisille artisteille.

“Musiikkimme on kehittynyt rootsista rockimpaan ja raaempaan suuntaan, mutta sydämessämme on aina paikka amerikkalaiselle juurimusiikille”, Megan sanoo.

“Juurimusiikki on eteläisen saundin “lähdesaundi”. Olemme kasvaneet siihen ja haluamme kunnioittaa musiikillista perinnettä ja kantaa sitä mukanamme, mutta haluamme myös kasvaa ja tutkia uusia suuntia. Rockia kehiin, mutta juuria ei sovi unohtaa”, Rebecca jatkaa.

Lowellin siskokset ovat musisoineet yhdessä koko elämänsä, mutta Larkin Poena he ovat keikkailleet kuutisen vuotta. Sinä aikana bändille on viime aikoina kasvanut vakiintunut kuulijakunta eri puolilta maailmaa. Siinä ovat edesauttaneet muun muassa onnistunut veto viime vuoden Glastonbury-festareilla ja syksyn yhteiskeikka Elvis Costellon kanssa, jotka pohjustivat mukavasti viime vuonna julkaistun ensimmäisen täyspitkän KIN-levyn menestystä. Rebecca ja Megan rakentavat tunnelman kitaroillaan ja yhteenhitsautuneilla sisko-harmonioillaan, Robby Handleyn basson ja Marion Pattonin rumpujen hoitaessa rytmin. Harmoniat kuulostavat vaivattomilta, samoin kuin siskosten suhtautuminen aitouteen musiikissa.

“Aitous on sitä, että ottaa kourallisen nuotteja ja taskullisen sanoja, jotka on soitettu ja laulettu lukuisia kertoja, ja tekee niistä uusia ja tuoreita. Sellainen ihminen on nero, joka saa jonkun lähtökohtaisesti tutun asian kuulostamaan siltä, ettei sitä ole aiemmin ollut olemassa. Tähän pyrimme musiikissamme. Haluamme olla palasia sankareistamme, ommeltuna yhteen oudolla ja turmeltumattomalla tavalla”, Megan maalailee.

Maailmanmusiikin S​avoy

Savoy-teatterin lavalla on nähty kevään mittaan erilaisia maailmanmusiikin esityksiä latin-funk-rytmeistä, malilaisen popin kautta kotimaisen kansanmusiikin ja jazzin kohtaamiseen.

• Larkin Poe esittelee omaa vanhan rootsin ja uuden rockin keitostaan Savoyn lavalla 19. huhtikuuta. Liput Kulttuurikeskuksen lipunmyynnistä tai Lippupalvelusta (alkaen 29 / 23 euroa). Konsertti alkaa klo 19.
• Kevään hulppea maailmanmusiikkisarja saa päätöksensä 11. toukokuuta, kun Bassekou Kouyate & Ngoni ban tuo afrikkalaisrytminsä kaupunkiin. Bassekou Kouyate on pitkän linjan muusikko, joka tunnetaan maailman parhaana ngonin soittajana.