Maailmassa on läpi historian ollut henkilöitä, joiden elämäntehtävä on ollut toisten ihmisten inspiroiminen. Tilanne on nykyään monessa suhteessa parempi, kun ihmiset ovat uskomattoman helposti tavoitettavissa somen kautta joka maailmankolkasta. Omaa gurua ei siis tarvitse enää etsiä lähimmästä joogasalista tai sunnuntaiaamuna korttelin räkälästä.
Wim Hof: Sopivasti hullu
Juttusarjan ensimmäisessä jutussa pääosassa on hollantilainen mystikko ja hurjapää Wim ”Iceman” Hof. Hän on uniikki tapaus. Miehen elämäntyö otti ensi askeleensa seitsemäntoistavuotiaana, kun Wim kiinnostui kylmän veden vaikutuksista kehoon ja mieleen. Oltuaan jääkylmässä järvessä paikallaan minuuttien ajan, mies huomasi positiivisia muutoksia, niin stressitasossaan kuin mielentilassaankin. Herra lisäsi repertuaariinsa myöhemmin myös erikoisen hengitystavan, jossa happea varastoidaan verenkiertoon ja hengitystä pidätetään minuuttien ajan.
Tänä päivänä Jäämiehen opit ovat kehittyneet eteenpäin omaksi nettikurssikseen sekä syventäviksi leireiksi Hollannissa ja Jenkeissä, joihin sisältyy myös joogaa. Miestä tutkineet tiedemiehet ovat joutuneet muuttamaan pinttyneitä kantojaan kerta toisensa jälkeen. Hollannin supermies on osoittanut, mihin ihmiskroppa voi pystyä, kun se toimii täydessä synergiassa mielen kanssa.
Miehen kuuluisa slogan kuuluu: ”Kylmyys on herrani ja ainoa opettajani”.
Jäätyneillä verkkokalvoilla pois kuolemanpelosta
Vahvamielinen joogi on nähty rikkomassa hulluja ennätyksiä myös Suomen maaperällä. Ensimmäinen niistä tapahtui vuonna 2000 jäätyneessä järvessä Kolarin lähettyvillä, jolloin mies sukelsi avannossa 57,5 metrin matkan varustettuna vain sortseilla, uimalaseilla ja timantinkovalla fokuksellaan. Guinness World Records oli paikalla virallisena valvontaelimenä (Ennätyksen rikkoi kymmenen vuotta myöhemmin tanskalainen Stig Åvall Severinsen 72 metrin tuloksellaan).
Wim Hof muisteli tilannetta lämmöllä Joe Roganin podcastissa:
”En ajattele stunttejani pelottavina asioina, vaan jännittävinä! Pitää vain oppia ylittämään pelkonsa ja ymmärtää, että pelko on sisäinen varoittava signaali, eikä mitään muuta.”
”Latasin kroppani täyteen happea hengitysharjoituksilla ja jääkylmä vesi nosti vielä kehoni pH-arvon tappiin suorituksen ajaksi.”
Ensimmäistä kertaa sukeltaessaan Wim ei käyttänyt uimalaseja ja hänen silmän verkkokalvot jäätyivät puolessa välissä matkaa. Lähes sokeana hän yritti hahmottaa, kuinka pitkä matka täytyisi uida. Toiminta oli täysin vaistonvaraista.
”Sukelsin sinä päivänä yli omasta virallisesta ennätystuloksestani, mutta en nähnyt ulostuloaukkoa jäässä ja jatkoin siitä ohi. Onneksi stunttia valvova sukeltaja nappasi minut kiinni ja toi pintaan oikeasta kohtaa”, mies kertoi naureskellen omalla tarttuvalla tyylillään.
”Tunsin viimeisillä metreillä, kuinka keskushermostoni alkoi hiipua kiinni ja tunsin uskomattoman syvän rauhallisuuden tunteen. Ymmärsin, että eläimet kokevat kuoleman tuolla samalla tavalla, sillä ne ovat luonnollisemmassa tilassa kuin nykyihminen, koska niiden pH-tasot ovat optimaaliset. Hoitamaton korkea stressitaso tekee verestä hapanta.”
”Menetin kuolemanpelkoni sinä päivänä!”
Seuraajia ympäri palloa
Seuraavan kerran Wim nähtiin Suomessa vuonna 2009, kun mies juoksi Lapissa maratonin (42,195 km) -20 asteen lämpötilassa pelkissä sortseissa ja kengissään. Kyseessä oli Firecracker Filmsin kuvaama haaste, joka on tuottanut sisältöä muun muassa BBC:lle sekä National Geographicille.
”Menetin vaimoni traagisesti vuosia sitten hänen pahan masennuksensa seurauksena. Olin täysin aseeton tilanteessa, enkä pystynyt auttamaan millään tavalla. Jäin tilanteessa yksin neljän lapseni kanssa, mutta se pakotti minut myös tutkimaan teoriaani uusilla tavoilla. Nykyään pystyn auttamaan ihmisiä monissa henkisissä ja fyysisissä ongelmissa”.
Mies kiipesi vielä samaisena vuonna Koillis-Tansaniassa sijaitsevan Kilimanjaron (5895 m) huipulle kahdessa päivässä vähissä vaatteissa. Osoituksena opettamiensa tekniikoiden tehokkuudesta mies on kiivennyt vuorelle vielä myöhemmin useiden eri-ikäisten ”opetuslapsiensa” kanssa.
”Pystymme paljon mahtavampiin asioihin kuin uskommekaan. Maailmaan mahtuu paljon asioita, joita emme pysty havainnoimaan silmillämme ja ellei ole valmis kokeilemaan uusia asioita, ei voi koskaan päästä koko potentiaaliinsa ihmisenä”, Hof kertoo Becoming the Iceman -kirjassa.