.Tunnevammainen.
.
.
.
.
.
.
Hate Me
I have to block out thoughts of you so I don’t lose my head
They crawl in like a cockroach leaving babies in my bed
Dropping little reels of tape to remind me that I’m alone
Playing movies in my head that make a porno feel like home
There's a burning in my pride, a nervous bleeding in my brain
An ounce of peace is all I want for you. Will you never call again?
And will you never say that you love me just to put it in my face?
And will you never try to reach me?
It is I that wanted space
Hate me today
Hate me tomorrow
Hate me so you can finally see what’s good for you
I’m sober now for 3 whole months it’s one accomplishment that you helped me with
The one thing that always tore us apart is the one thing I won’t touch again
In a sick way I want to thank you for holding my head up late at night
While I was busy waging wars on myself, you were trying to stop the fight
You never doubted my warped opinions on things like suicidal hate
You made me compliment myself when it was way too hard to take
So I’ll drive so fucking far away that I never cross your mind
And do whatever it takes in your heart to leave me behind
Hate me today
Hate me tomorrow
Hate me for all the things I didn’t do for you
Hate me in ways
Yeah ways hard to swallow
Hate me so you can finally see what’s good for you
And with a sad heart I say bye to you and wave
Kicking shadows on the street for every mistake that I had made
And like a baby boy I never was a man
Until I saw your blue eyes crying and I held your face in my hand
And then I fell down yelling “make it go away!”
Just make a smile come back and shine just like it used to be
And then she whispered “How can you do this to me?”
Hate me today
Hate me tomorrow
Hate me for all the things I didn’t do for you
Hate me in ways
Yeah ways hard to swallow
Hate me so you can finally see what’s good for you
(blue october)
Hukun
Sä hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa,
kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Sä koitit olla mulle aikuinen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Mut mä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Taas silmiisi sun mä hukun.
(Jani Wickholm)
