Iloinen, surullinen, haaska, seurallinen, välistä vähemmän.
Välistä ajattelen liikaa, vaikka aikanaan kiellettin kaikki, mikä tekee kipeää.
Keskustelu on avain onneen, älykkyys lukko, ja elämä ovi johon ne johtavat.
Runon tynkää tyyliä Kankee:
Kauneutesi peittää valheesi,
ihanuutesi hyvittää tekosi,
olemuksesi antaa toivon paremmasta, silmäsi lupauksen huomisesta,
huulesi anteeksi eilisen,
vartalosi lämmön kylmään, ja
sydämesi valon pimeään. Vantaalla 18.11 2003 01.40 Thö Kankee
Sinä ja urasi, jonka olet itsellesi luonut.
et ole pidetty, et rakastettu, vaistoat sen, kerjäät huomiota, saat negatiivista sellaista.
Huudat, kukaan ei kuuntele.
Itket kun muut eivät näe.
Haluaisit näyttää olevasi jotain, sinulle ei anneta vuoroa.
Olet muita huonompi, itsestään selvyys, sinut suljetaan pois.
Haet lohtua viinasta, kerrot huolesi pullolle.
Olet nuoremmille jokin kingi, sinulla ei ole todellista ystävää, kuuntelijaa.
Vaan tiedätkö?
olen ystäväsi, puolustan sinua.
Muutkin ovat sen huomanneet.
Miksi teen niin?
En velvollisuudesta, vaan ystävyydestä.
Luulen ymmärtäväni sinua, taksinkuljettaja.
Tuokoon Enkelit rauhan uniisi, Tropiikin tuulet viilentäkööt kehoasi, ja Rakkauteni tuokoon levon sieluusi, lämmön sydämeesi ja tyyneyden mieleesi. Hyvää yötä Rakas.
Thö Kankee, tien päällä yöllä, 12052004
Korjais kuolo ja levon tois, pahan olon veisi pois
Thö Kankee 17.10 2004
1404 1969 klo 16.24
Sanotaan, ettei ole kauniimpaa tapahtumaa kuin ihmisen syntymä. Hei haloo!? Pöytä täynnä verta ja limaa, hikinen, haiseva nainen puskemassa ryppyistä nahkapalaa ulos, jotta odottava sadistinen nainen, saisi piestä sitä kuin vierasta sikaa, jotta saisi tämän itkemään, muka nähdäkseen että lapsi on kunnossa. Niin kuin ei olisi tarpeeksi julmaa, että toinen revitään mukavasta ja lämpöisestä kohdusta tähän ilkeään maailmaan. Ja juuri kun luulisi, että julmuus loppuisi, tulee toistaitoinen puoskari, ja alkaa arvostella ja pisteyttää lasta kuin palkinto sikaa. Ja jos käy niin, että lapsi ei olekaan täyden kympin lapsi, rauhoitellaan vanhempia, ettei sillä ole oikeastaan merkitystä. No, minkä helvetin takia niitä pisteitä sitten jaellaan? Jotta voitaisiin nöyryyttää tuoreita vanhempia, sukulaisten tietävien katseiden edessä? Tai, ehkä onkin tarkoitus erotella jyvät akanoista, kun vauvat keskenään vertailevat pisteitään, saadaan tuleva hierarkia valmiiksi. Kahdeksan pisteen lapsi oppii heti ymmärtämään, ettei voi ikinä yltää kympin tasolle, ja kymppi taas jotta hän on selkeästi parempi kuin tuo toinen. Entä kuinka nuo pisteet vaikuttavat myöhemmin? Kaikkihan tietävät, että kun nuo äidit tapaavat vuosien päästä, puhe kääntyy lapsiin, ja muistellaan synnytystä ja pisteitä. Siinä lapset istuvat rattaissa, kun äidit vertailevat tuotoksiaan: - Juu, mutta kyllä meidän Jani-Pekka on sitten niin älykäs! Hoitajatkin kilpaa kehuvat häntä! –Juu no, meidän Juha-Matti on tosi huonossa tarhassa, ei siellä kukaan normaalisti voisi kehittyä. Jaa, mutta eikös Juha-Matti ollutkin 8 pisteen lapsi, ei niin että se mitään merkitsisi
Ja näin lapsi tuomittiin häviäjäksi. Entäpä kun lapsi menee kouluun, kuinka paljon nuo pisteet merkitsevät siellä? Katsotaanko siellä, että juu tämä on näitä vajaapisteisiä, pannaan se muiden samanlaisten sekaan, ettei hidasta muita. Ja miten opettaja suhtautuu tällaiseen lapseen? Katseleeko nenää pitkin, ja arvostelee luokan kuullen? En tuomitse kaikkia opettajia, sillä uskon että on olemassa todella hyviä opettajia, ja tiedän että on, sillä olen onnekseni monia kohdannut, mutta kuka valvoo huonoja opettajia? Tosiasiahan on, että kollegoja ei saa arvostella, se ei ole kielletty laissa, mutta opettajain huoneen, kirjoittamaton sääntökirja kieltää moisen. Omertan laki. Ja mafiako vain käyttää sitä? Ja mitä minun pisteisiini tulee, en tiedä niistä, mutta olettaisin niiden menneen miinukselle. Mutta tosiasia on, että opettajat muokkaavat lasta hyvinkin pitkälle, yhdessä vanhempien kanssa. Lapsesta tehdään yhteiskuntakelpoinen, mutta aina välistä he epäonnistuvat, ja syntyy minunlaisiani, en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta ainakin ajattelen niinkuin haluan. Lisäys tähän 04.05 2012, olen saanut tietää että minulta puuttuu osa aivoista, se kuulemma selittää miksi turhauduin koulussa, ja myös sen miksi tentin ylä-asteen kolme puuttuvaa luokkaa kolmessa kuukaudessa, kseskiarvon ollessa 7.2. Joten lopetetaan paska puhe että olisin tyhmä
En tiedä mitä rakkaus on, mutta olen ajatellut sen näin: soon hellyyttä, tuskaa, kipua, vihaa ja kaipuuta, mutta myös ikävää kun toinen on poissa
Ikävää on, että rakkauden ymmärtää vasta kun on menettänyt sen. Sanotaan että kun kokee menetyksiä jalostuu. Olen kahdesti menettänyt kaiken, miksi en siis ole jalo ihminen? Sanotaan että elämä on ihanaa, ja ainutlaatuista, mutta laatua on huonokinlaatu. Elämä antoi elämä otti, kuoleman tuotti, ja surun rakkaiden sydämeen, mutta kas, tuolla taas tapaamme, siellä on meillä rauha ja aikaa rakastaa. Siellä ei ole kiire, ei stressi paina,ei rasita laina, mutta onko meillä kiire sinne? Sillä sieltä ei paluuta ole, kun sinne mennään, olemme toivottavasti rikkaita henkisesti.
Kiteytettynä lyhyesti minut, voi sanoa että molen monessa liemessä keitetty, kova, silti sisälläni on pehmeä kohta johon on vaikea päästä käsiksi. Olen katujen kasvatti, silti tulen toimeen myös herrojen kanssa, mutta omimmillani olen kaltaisteni ihmisten kanssa. En ole rasisti, vaikka sellaiseksikin minua haukutaan, mutta kuka minut tuntee, tietää että en ole ketään vastaan sinänsä, mutta arvostukseni on ansaittava.
Naiseni haluan olevan tavallinen suomalainen nainen, ei mikään pumpulissa kasvanut, mutta ei välttämättä mikään ihan kakkoslaatunenkaan.
Ehdottoman luotettava, minut on petetty liian monta kertaa, etten sellaista siedä, enkä armoa anna jos näin käy, silloin käy myös ovi ja se on siinä.
Mitä nainen sitten saa? Luotettavan, rehellisen, elämän kouliman herkän miehen, joka on valmis tekemään kaikkensa suhteen eteen.
Näillä mennään ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä sovi unohtaa että olen yhden naisen mies, en hyväksy pettämistä koskaan, en milloinkaan
