-------------
Yrjö Kallisen sanoin:
"Me emme tunne itseämme. Me olemme eksyksissä. Me nukumme. Me emme ole heränneet täyteen tietoisuuteen. Ihminen on vasta kehkeytymisvaiheessa oleva olento. Me koemme tyhjyyttä, osattomuutta, tarkoituksettomuutta. Törmäilemme sinne ja tänne. Haemme keinotekoisesti jotain sisältöä itseemme. Entinen ei enää tyydytä, ja uutta ei ole löydetty. Ja kuitenkin se on meissä."
"Pohdinta, joka noudattelee sovinnaisia, totunnaisia ratoja, ei ole entistä hajottavaa ja uutta vapauttavaa pohdintaa, jatkettakoon sitä vaikka tuhat vuotta ja harjoittakoot sitä miten lahjakkaat aivot tahansa."
"On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen."
-----------------------------
