SUOTKO ETUOIKEUDEN, SAANKO LUVAN?
Elämän tarkoitus on iloitseminen, mutta ei tyhjästä iloitseminen. Ja mikä kuuluisi iloitsemiseen kiinteämmin kuin laulu ja tanssi? Näihin sisältyy erottamattomalla tavalla myös toinen ihmiselämän keskeinen piirre: oppiminen. Työtä tehdään useimmiten pakon edessä ja pelejä vain pelataan, mutta eritoten tanssin harrastaminen ei ole luontevaa ilman oppimista. Tämä on tärkeää, koska minulle elämä on oppimista ja oppiminen elämistä. Ja näin ilokaan ei jää tyhjän päälle… Toistaiseksi olen opetellut tanssimaan syksystä 2011 alkaen:
– https://www.youtube.com/watch?v=WUesQhsbXJA&list=FLUCQkQeRTytUZvyeqqk7Zag
– https://www.youtube.com/watch?v=QrVrK6hAnAs&list=PLiRQ-SeH4SLE6gxRcpMaV-3l1L4jjpEXt&index=2
– https://www.youtube.com/watch?v=37eanUb4kA0&list=PLiRQ-SeH4SLE6gxRcpMaV-3l1L4jjpEXt
– https://www.youtube.com/watch?v=tw9tqcRvmA4&list=PL6D4E9FED8F43A5BB&index=41
– https://www.youtube.com/watch?v=ktny1osC_ME
– https://www.youtube.com/watch?v=soBV5RboKFs
Tanssi on myös kulttuurinen vastavoima sille, ettei seksuaalisuus supistu pelkäksi seksiksi. Toisin sanoen tanssi on läheisyyden harjoittelemista. Ja minulle läheisyys on yksinkertaisesti sitä, että on hyvä olla toisen lähellä – keskustelussa, sylikkäin tai vielä intiimimmin. Tämä ilmenee siten, ettei edes seksi viettele kiirehtimään ja erityisesti sen jälkeen ei ole kiire pois. Rakastavaiset antavat aina aikaa toisilleen – siis tutustumiselle ja luottamuksen synnylle.
Toki elämässä on paljon muutakin kuin tanssiminen, kuten ruusuissa on aina piikkejä. Tanssin kautta pystyn kuitenkin parhaiten kuvaamaan intohimoani elämään ja sen ymmärtämiseen. Elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa ja elämän tarkoitus kysymys, johon jokainen väistämättä omalla elämällään vastaa. Tutkimaton elämä ei olekaan elämisen arvoinen, mutta pelkkä tutkiskelu ei ole elämistä.
Siis: suotko minulle etuoikeuden tutustua itseesi, saanko luvan yhteiseen tanssiin?
PS. Lisätietoja osoitteesta nomad(ätä)hotmail.fi
