Elämänasenteesta ...
Mikko on kaveri jota olisi niin helppo vihata. Hän on aina hyvällä tuulella ja hänellä on aina jotain positiivista sanottavaa. Jos joku
kysyy häneltä että miten menee, hän vastaa: "Jos menisi yhtään
paremmin, olisin kaksoset!"
Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono
päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen
myönteinen puoli. Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella
uteliaaksi, ja eräänä päivänä menin Mikon luo ja kysyin häneltä: "En tajua! Ethän sinä
voi olla positiivinen ihminen koko aikaa. Miten teet sen?"
Mikko vastasi:
"Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi mahdollisuutta. Voit valita olla hyvällä tuulella tai voit valita olla pahalla tuulella. Minä valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran
kun jotain menee huonosti, voin valita olenko uhri, tai voin valita oppia siitä.
Minä valitsen tilanteesta oppimisen. Ja joka kerran kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita hyväksyä hänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen puolen. Minä valitsen elämän positiivisen puolen."
"Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan. "Se on," Mikko sanoi. "Elämässä on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita miten reagoit tilanteisiin. Me valitsemme miten ihmiset vaikuttavat meidän
tunteisiimme.
Motto on: Sinä itse valitset miten elät elämääsi!"
Mietin mitä Mikko oli sanonut. Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein kun valitsin elämän puolesta sen sijaan että olisin vain
reagoinut siihen mitä tapahtuu.
Vuosia myöhemmin kuulin että Mikko oli joutunut vakavaan
onnettomuuteen pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta
rakenteilla olevasta viestitornista. Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen ja
viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta terästuet
selkärangassaan.
Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Kun kysyin miten hän voi, hän vastasi:
"Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä
arpeni?"
Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin mitä häneen
mielessään oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa.
"Ensimmäinen asia joka välähti mieleeni oli se miten käy
pian syntyvälle tyttärelleni," Mikko vastasi. "Sitten kun makasin maassa, muistin että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin valita elää
tai voisin valita kuolla. Minä valitsin elää."
"Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?" kysyin. Mikko jatkoi, "...ambulanssimiehet olivat mahtavia. He sanoivat minulle yhä
uudestaan,
että paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin
lääkärien
ja sairaanhoitajien ilmeet, pelästyin todella. Näin heidän
silmistään,
että he pitivät minua jo kuolleena miehenä. Tiesin että nyt oli tartuttava toimeen."
"Mitä teit?" kysyin.
"No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri
kysymyksiä," Mikko sanoi. "Hän kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä vastasin. Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan
vastaustani. Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle!
Heidän nauraessaan sanoin heille:
Minä valitsen elää. Leikatkaa minut niin kuin olisin elävä, ei
kuollut."
Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän asenteensa tähden. Opin häneltä, että meillä on joka päivä mahdollisuus valita elää täydesti. Asenne on loppujen lopuksi kaikki!
"Siksi älä huolehdi huomisesta, sillä anna huomisen huolehtia itsestään. Jokaisella päivällä on omat huolensa."
Ja loppujen lopuksi tämä päivä on se huominen josta huolehdit eilen.
