Äijyyden perimmäinen olemus:
Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että pitää kasvattaa pitkät hiukset ja ainakin kohtuullinen parta. Täytyy pukeutua farkkuihin ja johonkin sopivan uskottavaan kauluspaitaan, josta on hyvä näin keväällä kääriä hihat ylös niin, että olematon hauis näkyy. Paita ei saa olla liian siisti, sen täytyy olla sopivan rock- tai armeijahenkinen. Myös musta t-paita käy. Hätätapauksessa bändipaitakin on hyvä, mutta vain jos paidassa lukee AC/DC tai Motörhead. Jalkoihin vedetään prätkäbootsit. Tämä univormu viimeistellään paksulla, polvissa asti roikkuvalla lompakkoketjulla, ja kas, äijän prototyyppi on valmis. Tämän jälkeen tähän puliukon näköiseen ihmishirviöön asennetaan aivot ja niihin ohjelmoidaan seuraavanlaista informaatiota:
Äijä ei syö salaattia. Suomalaiseen äijäravintoon kuuluu hernekeitto runsaalla sinapilla, pelkkä makkara tai ruisleipä, jossa on sentin verran voita päällä. Jos ollaan ravintolassa äijä voi hemmotella itseään syömällä lihaa ja perunoita Tex Willer -tyyliin. Perunoiden pitää olla paistettuja ja runsaalla suolalla maustettuja. Ruoka huuhdotaan alas tietysti oluella.
Mitään helvetin viinejä äijä ei juo. Ei ainakaan valkoviiniä, mutta mieluummin ei punaistakaan. Ennen ja jälkeen ruokailun juodaan kossua.
Muukin viina käy hätätapauksessa, kunhan se on vahvuudeltaan lähempänä neljääkymmentä prosenttia kuin kahtakymmentä.
Äijä ei keskustele. Äijä laukoo idioottimaisia kommenttejaan ja mielipiteitään asiaan kuin asiaan. Näitä mielipiteitä ei peruta, vaikka jossain vaiheessa äijä tajuaisikin olevansa väärässä ja täysin tietämätön mistä on edes kyse. Kommentti on kuitenkin annettu, ja se pitää. Anteeksi ei pyydellä. Eikä kiitellä. Suomeksi sanottuna äijä ei piipitä eikä kiemurtele, ei maalaile ja tauota puhuessaan. Ja kaikki tämä paskapuhe maustetaan sopivasti muutamalla voimasanalla.
Äijä ei sisusta. Äijän kotona on vain patja lattialla, telkkari, stereot ja pino hevilevyjä. Olohuoneen seinässä on Iron Maidenin tai Manowarin juliste, muuta ”taidetta” ei löydy. Keittiössä on äidin antama, tietenkin tiskaamaton paistinpannu, jossa on viimeksi paistettu valmislihapullia.
Jääkaapissa on vain valo, tai korkeintaan vajaa sinappituubi ja pari keskiolutta. Äijän ”koti” on paikka, jossa vaihdetaan vain joskus harvoin vaatteet tai vielä harvemmin käydään suihkussa, sillä hygienia on tuntematon käsite kunnon äijälle. Munatkin pestään vain silloin, kun on tavaraa tiedossa. Eli harvoin. Tähän on onneksi tulossa muutos, sillä nyt äijyyden tultua muotiin myös äijien kysyntä naisrintamalla on kasvamassa.
-Jouni Hynynen-
