Aina kun tapahtuu joku...
Aina kun tapahtuu joku suuri katastrofi, jossa kuolee paljon ihmisiä tulen tyytyväiseksi. Kun luin lehdestä, että 20 kuoli viime juhannuksena, en ajattelut "voi kauheaa" vaan, että hyvä saivatpa ansionsa mukaan. Tsunamista ajattelin, että olipas jännittävä tapahtuma! WTC isku oli elokuvaan verrattava jännitysnäytelmä, ei tragedia. Toinen maailmansota taas oli verratonta viihdettä, jonka Hollywoodkin osaa hyödyntää. Mielestäni on viihdyttävää, että pommit tuhosivat kaupunkeja ja ihmisiä ammuttiin ja taisteltiin viimeiseen mieheen.
Tositv sarjoja katsellessa naureskelen, kun joku nöyryytetään julkisesti tai joku tilittää tuntojaan kameralle kyyneleet silmissä. Tykkään lukea juorolehtiä ja naureskella ihmisten kännisekoilulle, suhdesotkuille ja epäonnistumisille. Toivoisin taas jotain maailman laajuista suurta tragediaa, jotta pääsisin taas seuraamaan jännittyneenä ihmisten kuolemista telkkarista tai lehdestä. En ole koskaan satuttanut ketään fyysisesti,enkä haluakaan, mutten tunne mitään surua jos ihmisiä kuolee suuri määrä, päinvastoin.
23 kommenttia
Anonyymi
13.7.2010 10:20
Et ole niin erikoinen kuin kuvittelet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 11:08
Juhannuksena kännissä toilailleita ja hukkuneita ei mitenkään voida rinnastaa luonnonkatastrofeissa tai terroristi-iskuissa menehtyneisiin, viattomiin ihmisiin.
Siinä olet periaatteessa oikeassa, että tällä pallolla on populaa karsittavaksi asti. Voisit aloittaa itsestäsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 11:14
Jätä se sika!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 13:26
Olispa isäsi laskenut lakanoille...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 14:04
^No sitten hän olisi jäänyt kiinni mielipuoli lapseen sekaantumisesta
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 15:17
Mä kans odotan aina että tulis seuraava iso luonnonkatastrofi tai kouluammuskelu että sais vähän jännitystä elämään. Niin siistii, vaikka sääliks käykin niitä jotka kuolee. :(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 19:44
^Niin, Keravalla on tylsää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 20:29
siisti oli asialline sanavalinta, säälin ammuskelujen uhreja sekä keravalaista poikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 21:51
Periaatteessa hauska tunnustus koska uskon että moni ihminen saa pientä mielihyvää kun ihmiset kärsii/kituu. Olet ainoa joka vain tohtii tunnustaa :)
Naiset varmastii haukkuu miehiä jotka kattelet tussun kuvia netissä mutta mitäs sitten kun kattelet netissä kuolleita ihmisiä?
Tarttettas uus suuri sota että saatais ryhtiä taas tähän touhuun, kaikki on menny niin vitun hienoks ja nipottavaks että joku kemikaalinen sodankäynti olis paikallaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 21:58
Tuntuu, että nykyään on joukko ihmisiä, jotka vaan elää elämäänsä kuin jossain pehmustetussa huoneessa, jossa ei ole iloja tai suruja ja sotakin vaan jotain hassua. En toisaalta hae sitä, että kaikkeen median tarjoamaan tapahtumatulvaan pitäisi eläytyä mutta siinä vaiheessa kun toinen maailmansota on viihdettä, mietityttää, mitä käy sitten kun omassa elämässä tapahtuu jotain oikeasti, esimerkiksi läheisen kuolema. Ja se oikeastaan ihmetyttää enemmän, miksi joku haluaa elää ilman jotain perusempatiaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 21:59
Olipas rehellistä puhetta. Iten olin aika tohkeissani WTC iskuista. Oli aika siistin näköstä kun koneet pisti tornit matalaksi. En vaan tohdi sitä sanoa ääneen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.7.2010 23:52
Obvious troll is obvious.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 00:58
Uu mama, miten rajua! Eilen juuri uusin seiskan kestotilauksen. Ihanaa lukea mitä kaikkea voi sattua kun omassa elämässä ei tapahdu yhtään mitään!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 08:05
Karmea ja kylmä tunnustus, mutta rehellinen. Kaipa se on vaan niin, että negatiivisissa ja murheellisissa uutisissa riittää enemmän mäyhättävää ja spekuloitavaa kuin positiivisissa asioissa.
Ihmisten kuolemat ja niihin johtavat tapahtumaketjut tai kuolinsyyt ovat kiinnostavampia kuin syntymä ja eletty elämä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 09:02
Biologiselta kannalta ihan ymmärrettävää: ihminen ei voi -eikä sen tarvitsekaan voida - todella tuntea empatiaa niitä ihmisiä kohtaan jotka eivät suoranaisesti kuulu hänen laumaansa (=lähipiiriinsä). Voisi olla aika sietämätön Weltschmerz jos pystyisi ymmärtämään ja tuntemaan tuskan, jota esim. entisen Neuvostoliiton, Natsi-Saksan ja Ruandan kansanmurhan uhrit ovat tunteneet. "Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan kuolemaa vain tilasto" -Stalin
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 09:51
Seuravan kerran kun lennätte täydessä matkustajakoneessa kuvitelkaa kuin se olisi syöksymässä maahan.
Ne hetket kun tiedätte kuolevanne. Teitä ei kiinnosta muiden matkustajien tuleva kuolema. Ainoastaan oma ja vieressä istuva läheisenne kohtalo kun ymmärrätte kaiken olevan hetken päästä ohi. Peruuttamattomasti.
Sitä on kuolema.
esim nainen 22v 09:02
kirjoituksesi osoittaa,että pohjimmiltaan olet pelokas ja pyyhit sen tosiasian pois mielestäsi;
kuolet ennemmin tai myöhemmin......
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 11:03
Kylmää settiä. Mutta on totta että toinen maailman sota ei ole viihdettä, mutta siitä on tehty pitkälti viihdettä. Elokuvat, sarjakuvat ja jne. Sekin on totta, ettei ihmiset jaksa tai pysty tuntemaan aina kaikkien uhrien puolesta surua, ehkä korkeintaan todeta "voi sentään!"
Vastaa kommenttiinTotta on sekin, että maailmassa alkaa olla liikaa ihmisiä, joten joku suurkatastrofi olisi välttämätön. Vaihtoehtoisesti voisi ampua paavin..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.7.2010 19:09
Ap:lle oikea kanava on b0g
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.7.2010 18:09
Sama vika on kai vähän meillä kaikilla. Se, mitä näkee tv:stä tai lukee lehdistä, ei jotenkin vain TUNNU samalla tavalla todelliselta kuin oman lähipiirin tapahtumat. Varsinkin kun tv-uutiset tulevat samasta laatikosta kuin Salatut elämät...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.7.2010 21:04
Mun mielestä kymmenen länsimaalaisen henki vastaa 10 000 afrikkaisen henkeä..Jos länsimaissa kuolee yksi se on tragedia, mutta Afrikassa miljoona on vain tilasto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.7.2010 21:24
tavallaan kadehdin sinua. itse olen yliempaattinen ja masennun kun ajattelin tuntemattomien kärsimyksiä. toivon että minulle sattuisi jotain pahaa jotta voisin keskittyä miettimään omia murheitani.kumpa osaisin itsekkin olla kuin sinä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.7.2010 20:42
Näinhän se on, että monet tuntevat salaa jokseenkin samoin. Siis vaikka sen katastrofin kammottavuuden tuntisi myös, niissä on myös jotain tavattoman kiehtovaa ja lumoavaa, jännittävää.
Kaikki syyttää mediaa siitä että ne mässäilee jollain kouluampumisilla ja muilla katastrofeilla, mutta pliis - me kuluttajathan niitä juttuja janotaan. Ei niillä muuten olis menekkiäkään.
Joku tuolla kirjoitti: "Tuntuu, että nykyään on joukko ihmisiä, jotka vaan elää elämäänsä kuin jossain pehmustetussa huoneessa, jossa ei ole iloja tai suruja ja sotakin vaan jotain hassua."
Virhekuvitelma, että katastrofeista kiksejä saavat ihmiset olisivat kuplassa kasvaneita dorkia, joille ei ole koskaan sattunut mitään pahaa. Mulle ainakin on sattunut niin perkeleesti inhottavia juttuja, eikä läheisistäni ole elossa enää kukaan. Ja silti noi jutut kiehtoo.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.7.2010 22:26
Toinen maailmansota on upeaa viihdettä! Jännittäviä ja massiivisia taisteluita, draamaa ja kiperiä tilanteita!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin