Annoin...
Annoin äitienpäivälahjaksi vahingossa sellaisen kirjan, jossa päähenkilö tappaa äitinsä. Tämä käy ilmi heti kirjan ensimmäisestä lauseesta, mutta takakannessa siitä ei puhuttu mitään.
Annoin äitienpäivälahjaksi vahingossa sellaisen kirjan, jossa päähenkilö tappaa äitinsä. Tämä käy ilmi heti kirjan ensimmäisestä lauseesta, mutta takakannessa siitä ei puhuttu mitään.
12 kommenttia
Anonyymi
22.5.2012 10:24
Älä huoli sillä kyllä äitisi ymmärtää ja jos ei ymmärrä niin löydät arsenikkia seuraavista pullakaffeista. Sellainen tytär kuin äitikin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.5.2012 13:49
No tietääpähän äiti mitä ajattelet hänestä. Tuota ei voi enää korjata. Mutta eihän kaikkien perhesuhteet voikaan olla niin hyviä, kuin esimerkiksi minun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.5.2012 15:45
Keittokirja olisi ollut ehdottomasti parempi lahja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.5.2012 18:50
Huono provo, sano kirjan nimi tai ei ole totta.
haa, tunniste on: kirja
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.5.2012 05:17
Hah, arvasin, provo. Kirjan nimeä ei koskaan tule josta voisi tarkistaa onko kirjaa missä tuollainen ekassa lauseessa, eli väsynyt provo. Menkää hoitoon
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.5.2012 08:24
Oliko kirjan nimi: "keravalainen provo"?
Tarkiste on kuin lerssini; metri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.5.2012 19:49
Kirjan nimi on The Almost Moon.
Vastaa kommenttiinTunnustaja
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
24.5.2012 15:56
Juuri näiden tapahtumien vuoksi en osta vanhemmilleni koskaan mitään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.5.2012 18:56
Paha. Voi ei XD
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.5.2012 13:12
Mulla tuli kyllä mieleen Albert Camuksen The Stranger.
Hieno tunnustus btw.
Voisi hyvin miettiä, että ajattelisi aina ennen kuin sanoisi jotain. Mutta ihminen ei ole valmis vielä ensimmäisen lauseen jälkeen, sillä aina on jotain sanottavaa. Kunpa kaipaus ei soisi kauniimpana kun olet jo mennyt pois, vaan kirjoittaisi meidät samalle riville, samalle lauseelle.
Aamulla sanoin sinulle suksi vittuun, päivällä toivotin paskempaa huomista, illalla saatoin sinut ikuiseen lepoon; nuku rauhassa pikkuinen.
Aamuyöllä halusin niin vihata naisia, menin katatoniaan ja olin paikallani kaksi tuntia. Muistin ihanan Kelly Clarksonin ja löysin valon tälle päivälle. Halutessaan voi ylimielisesti välittää ja rakastaa, mutta päivä koittaa kun
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.5.2012 16:55
No mitäs muuta Korsoon kuuluu?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.6.2012 00:40
Tämä oli karmeudessaan hauska! Vahinkoja sattuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin