Edellisessä...

Edellisessä parisuhteessani petin miestäni jo suhteen alkuvaiheessa. Tiesin myös miehen olevan pettäjätyyppiä, ja odottelin vain sopivaa tilaisuutta saada syy hänen jättämiselleen. Lopulta se tulikin: mies petti, minä sain esittää uhria ja keräsin koko kaveripiirimme sympatiat puolelleni. Kaverini eivät vieläkään tiedä omaa osuuttani asiassa.

Olen aina pitänyt itseäni jotenkin seksuaalisesti kieroutuneena. Aiemmin kiihotuin kielletyistä asioista, mutta käytännön teot saivat (ja saavat edelleen) minut raivostumaan ja janoamaan kostoa koko miessukupuolelle. Lempifantasiani olivat raiskatuksi tuleminen sekä miehen ja nuoren tytön välinen "vahinko", mutta toteutettuna tällaiset teot herättävät minussa halun suorittaa hyväksikäyttäjälle mahdollisimman kivulias ja tuskainen kastraatio. Sain muutama viikko sitten kuulla, että minua on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, mutta en itse muista tapauksesta yhtään mitään. Sen jälkeen jäivät fantasiatkin, ja jäljellä on enää pelkkä viha.

Pidän valtaosaa ihmisistä pinnallisina typeryksinä, enkä millään jaksaisi ylläpitää pakollisia sosiaalisia suhteita. Kehittelen kaikenlaisia tekosyitä aina huonoista yöunista vatsatautiin asti välttyäkseni tapaamasta turhina pitämiäni ihmisiä. En usko olevani yhtään muita parempi: ajattelen vain, että olen kaveripiirissäni ainoa, joka on ymmärtänyt ihmiselon mitättömyyden. Ystäväni tuskin ymmärtäisivät todellisia ajatuksiani, eikä säästäkään jaksa aina puhua.