En oikein arvosta tai...
En oikein arvosta tai kunnioita ketään. Osaan kyllä päällisin puolin käyttäytyä ihmisiksi ja tietoisesti välttää epäkunnioittavaa käytöstä suhteessa muihin. Epäilen silti, että sisäpuoleni ei voi olla näkymättä ulospäin.
Toimivat ystävyys- ja rakkaussuhteet kuulemma perustuvat toisen kunnioittamiselle. No, arvostanko mua? Olen ainakin tietoinen vahvuuksistani ja tiedän, että en ole kovin paska olio...mutta jotakin mättää, jos ei oikein arvosta tai kunnioita ketään muuten kuin toissijaisten osa-alueiden kuten ammatillisten vahvuuksien osalta.
6 kommenttia
Anonyymi
27.5.2004 18:59
Sinuna menisin lääkärin puheille, täältä ei löydy yhtään niin älykästä, että osaisi kommentoida tuota tunnustustasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.5.2004 22:17
No tämähän kuuluu kaiken etiikan ja moraalin piiriin .Kyllähn ihmisen sisäinen puoli aina heijastuu ulospäin käytöksessä ja teoissa ja varsinkin puheissa.Kunnioitus on myös kaikaen a ja o.Mut jos et kunnioita ja rakasta itseäisi eivät hekään voi sinua ym.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.5.2004 01:28
Sulla ei taida olla ystäviä tai läheisiä, kun et ole tutustunut syvemmin kehenkään ja löytänyt kunnioitettavaa. Ehkä pienoinen itsetyytyväisyytesi auttaa kestämään hajuraon, jonka olet jättänyt ihmiskuntaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.5.2004 10:26
hellou alien.....olio. itsesääli pois ja töihin siis ymmärtääksesi itseäsi oikein päin
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.5.2004 17:26
Lähde olettamuksesta että toiset ovat parempia kuin sinä. Pidä ihmeessä itseäsi arvokkaana mutta älä sen vuoksi mitä teet vaan sen vuoksi että olet. Sitten sinun on helpompi pitää muitakin arvossa... Arvosta ihmistä, ei sen vuoksi mitä hän tekee vaan hänen itsensä vuoksi. Hitler, Stalin ...jos he olisivat elossa arvostaisin heitä, yrittäisin rakastaa, vaikka he tekivät kauheuksia. En arvosta sitä mitä he tekivät, itseasiassa vihaan sitä, saattaisin jopa vihata heitä tunteissani, mutta rakkaus ja kunnioitus eivät pohjaudu tunteeseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.6.2004 15:39
Ehkä sun lapsuudenperheessä on mitattu arvoa vain suorituksilla. Mulla on vähän sama vika - osasin aina kaiken mutta olen sisältä tyhjä. Tietysti mäkin ajattelen, että oon ihan "mallikelpoinen", mutta siihen se ilo sit jääkin. Jos ei TODELLA arvosta itseään (todellista minäänsä), ei voi arvostaa muitakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin