En ole kovin...
En ole kovin kielitaitoinen (vaikka minun opiskelemani alan perusteella pitäisi osata vaikka mitä kieliä sujuvasti). En nauti matkustelusta, vaan lähinnä hermostun ja ahdistun kun en tunne ympäristöäni enkä saa änkyttää äidinkielelläni. En osaa verkostoitua, vaan jännitän hirveästi kaikkia sosiaalisia kontakteja. En ole dynaaminen, joustava tiimityöskentelijä, vaan tykkään tehdä yhtä asiaa kerrallaan, ilman jatkuvaa keskeyttelyä ja arviointia ja mielellään yksin.
En onnistu työnhausssa, koska en osaa markkinoida itseäni; tiedän kyllä osaavani ihan hyvin sen vähän mitä osaan, mutta olen oikeasti aika ujo ja herkkä persoona, joten haastattelu/hakutilanteessa jään auttamatta muiden marcobjurströmien jalkoihin.
Olen kuitenkin tunnollinen ja hyvä ihminen. Olisin varmasti hyvä työntekijäkin ja haluaisin kehittyä. Harmi vaan, että tulen todennäköisesti syrjäytymään työelämästä tai ainakin omalta alaltani, koska persoonallisuuteni nähdään näinä päivinä sairaalloisena estyneisyytenä tai alhaisena työmotivaationa.
15 kommenttia
Anonyymi
12.11.2010 12:15
höpöhöpö. sä luulet muista vaan paljon enemmän kuin mitä ne oikeasti on. hakeudu ensin töihin johonkin hieman koulutustasi "alempaan" hommaan, sijaiseksi tms. huomaat pian että sä pärjäät niissä töissä. älä luovuta ennen kuin olet tehnyt vuoden oikeasti töitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.11.2010 12:39
Lähe sekoilee kaupungille selvinpäin ja nolaa ittees et saat itsetuntos kondikseen ja vähä rohkeutta! Kyl ne asiat sit lähtee rullaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.11.2010 12:44
Täällä lähes samanlainen nainen. Työelämä on ihan vinksallaan jos ei sua ja mua töihin huoli!
Vastaa kommenttiinKaikkien ei taida olla yli näkyviä positiivisia marcoja..Kauan työttömänä täälläkin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
12.11.2010 13:24
Sähän olet sairaalloisen estynyt persoona, ainakin juttusi perusteella. Hekaudu terapiaan, jos se auttaisi pääsemään estoistasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2010 02:07
Siwan kassalla ei tarvitse syrjäytyä. Pysy vain samoissa hommissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2010 12:03
Joo kuule... Kiitoksia vaan hakemuksestasi, mutta lukuisten hyvien hakemusten joukosta valintamme ei päätynyt juuri sinuun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.11.2010 16:21
Täällä toinen emo nyyh nyyh. Kirjoitit kuin suoraan minun suustani. Toiset ne on luontevia ja toiset ei. Hakeudu sellaiseen duuniin jossa ei tarvitse tavata kauheasti ihmisiä. Itse olen valtsussa duunissa, ainakin toistaiseksi. Tarkoituksena olis häipyä muihin tehtäviin. Tän työn kautta sosiaalisuuteni on hieman kehittynyt, nimenomaan hieman ja siihen se jääkin. Nyyh, vittu ku o rankkaa :D Joku miehinen ala kiinnostais, mut paskanvitut ne nauraa mut pihalle sieltä ku näkee tämmösen sönkön.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2010 11:23
Sosiaalisuus ja positiivisuus on perseestä! Nih!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2010 17:29
Sama vika täälläkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2010 00:10
Eihän tuossa mitään erikoista ole, saat sit jossain vaiheessa kunnon lääkityksen kun oot tarpeeks syrjäytyny, sit voit vetää niitä nappeja niitten homojen edessä ketkä sut syrjäytti ja haistattaa pitkät niiden vinkuessa lääkkeiden ongelmakäyttäjistä. T:syrjäytynyt
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.11.2010 14:58
Jos työpaikan pomoilla on vähänkään älykkyyttä ja pelisilmää, niin kyllä ne hyvän työntekijän erottavat vaikka se onkin hiljainen. Työ ratkaisee. Ei se mitä esität. Vaihda työpaikkaa, jos siellä ei tajuta lahjakkuuttasi. Ei kaikkien tarvi olla koko ajan suuna päänä joka paikassa.
T: Suuna päänä joka paikassa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.11.2010 09:34
Oletko minä? Kärsin koko ajan. Haluaisin olla joku arkistonhoitaja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2010 16:21
Ööö. Vaihda alaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.11.2010 18:19
Ekana ehdottaisin terapiaa. Ei siksi, että oppisit sosiaalisemmaksi, vaan siksi, että oppisit hyväksymään itsesi, jolloin energiaa tuhlautuu vähemmän itsensä tarkkailuun ja ympäristöön vertailuun.
Verbaliikkaakin voi harjoitella ihan arjessa, mikäli esim. työnkuva sitä vaatii. Seuraa niitä, jotka ovat mielestäsi sosiaalisesti taitavia, ja käytä heidän lähestymistapaansa vaihtoehtona haastavissa tilanteissa. Jo pelkästään tieto siitä, että sinulla on vaihtoehtoja pelottavissa olosuhteissa, tuo voimaa ja varmuutta.
Älä kuitenkaan unohda, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (kaksi eri asiaa) ovat vain osa persoonaa. Voit katsella ihailevasti tekstiä suustaan tykittävää joviaalia ekstroverttiä, mutta saatat myös havaita että näistä ominaisuuksistaan huolimatta hän voi silti olla täysi mulkku, eikä lainkaan pidetty tyyppi. Voit siis kehittää itseäsi haluamaasi suuntaan, mutta ole varovainen ettet hukuta persoonaasi miellyttämisenhalun alle. Tsemppiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.11.2010 15:01
Kyllä se siitä... ekat kuusikymmentä vuotta ovat vaikeimmat...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin