En pysähtynyt auttamaan...
En pysähtynyt auttamaan epilepsiakohtauksen saanutta miestä. Hänellä oli tilanteessa kyllä jo ainakin neljä asiantuntevan oloista auttajaa, mutta silti! Paniikki iski ja kävelin vain kauhistuneena ohi. Olisin kuitenkin vain sotkenut koko tilanteen hätäilemällä (voi kauheeta, voi kauheeta), pieni veritippakin saa minut miltei pyörtymään. Täytyisi varmaan käydä ensiapukurssi, ihan tulevaisuutta ajatellen.
3 kommenttia
Anonyymi
14.4.2004 01:48
Suosittelen ensiapu - 1 kurssia, saat peruselvytys taidot. Niitä järjestetään SPR:n toimesta tasaisin väliajoin kaikkialla suomessa. Saat siitä hyvää itseluottamusta. :)
Kevään jatkoa!
-o-
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.4.2004 00:18
Hyvä että oli muita auttavia ihmisiä paikalla! En yhtään ihmettele että pelästyit, näky on kamalampi kuin tilanne todella on. Jos satut olemaan yksin vastaavassa tilanteessa, basic rules on nämä: ÄLÄ tunge mitään suuhun, pidä päätä niin ettei kohtauksensaaja lyö päätänsä, älä yritä pitää käsistä ja jaloista kiinni. Kohtauksen jälkeen käännä kyljelleen toinen käsi koukussa pään alla, niin ettei kohtauksensaaja tukehdu mahdolliseen suusta tulevaan "eritteeseen". Yleensä kohtauksen jälkeen seuraa syvä uni, älä pelästy sitä, aivan tavallista. Jos kohtaus kestää yli 5min, hälytä ambulanssi. Siinäpä ne suunnilleen olikin. Kokemusta aiheesta löytyy, epilepsiaa kun sairastan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2004 20:02
Asiaa! Kerrankin tuli kunnon informatiivinen kommentti siitä, miten täytyy toimia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin