En rehentele teollani...

En rehentele teollani enkä ole siitä ylpeä tai huvittunut enää. Oli ilta ja olin ravintolassa kahden työkaverin ja työkaverin vaimon kanssa. Tiesimme jo ennestään että toinen työkavereistani osaa käyttää toisen vahvaa humalatilaa hyväkseen mm. kusemalla tuopin täyteen, laittamalla jäähtyneen kusen sekaan jäitä ja juottamalla sen jollekin. Näin kävi kun toinen työkavereistani oli jo juonut riittävästi. Toisella kaverillani oli jo tuoppi valmiina "uhrille". Ajattelin että täytänpä omanikin. Seuraavaksi kävin muka herättelemässä kaveriani, joka istui hiukan sivussa pöydästämme ja tarjosin kusituopin. Yksi irvistys kävi kaverini naamalla ja kolmella huikalla se oli jo mahassa. Siiryin takaisin pöytään ja seuraavaksi oli vuorossa naisellinen viehätysvoima. Sama uhri ja tuopillinen kusta. Jossain vaiheessa juopunut kaverimme oli jo hävinnyt ja soitimme perään kun ei ollut varmuutta pääseekö kotia ehjänä. Kerroimme mitä olimme tehneet. Puhelimesta kuului itkuinen ääni. Maanantain aamupalaverissa töissä naureskeltiin asialle kaverin kanssa kun muut katselivat ihmeissään että mille nauramme. Kaverille, joka ei muista tapahtuneesta yhtään mitään.