en voi ymmärtää...

Anonyymi

9.8.2004 16:24

Tottahan se, periaatteessa, on. Kaikkia ei kuitenkaan ole siunattu sinunlaisesi tahdonvoimalla ja fyysisestikin se varmasti monille vaikeampaa. Kokemusta ei itselläni tosin ole, kun olen aina ollut urheilullista sorttia.

Anonyymi

9.8.2004 16:52

Samaa mieltä olen! Itse olin lihava lapsi ja vielä murrosikäisenäkin aika pyöreä. Riudutin itseni anoreksian partaalle 15-vuotiaana mutta selvisin siitä. Viime vuodet olen pysytellyt suht hoikkana, 170/56, ja on kiva kun voi pukeutua lähes mihin vaan ja silti näyttää hyvältä!
Suurin osa kavereistani on ylipainoisia ja saan usein paheksuvia kommentteja kun en pukeudu samanlaisiin säkkeihin kuin ne. Miksi pitäisi?! En kai turhaan laihduttanut.

Anonyymi

9.8.2004 21:03

Et varmaan ole koskaan kuullut sellaisesta, että esim. tietty lääkitys saattaa lihottaa ihmistä, eikä sitä voi lopettaakaan. Ja kuka päättää oletko lihava vai laiha? Laihdutus on sinänsä helppoa, syö vain vähemmän kuin kuluttaa.
En kuitenkaan haluaisi olla kukkakeppi. Ja naisetkin usein tykkää kun on raamia. Eipä ole sen takia jäänyt saamatta :P

Anonyymi

9.8.2004 21:25

Onkos se raami sama asia kuin läski?

Anonyymi

9.8.2004 22:21

Hanki elämä! Miten jonkun toisen läskit voi kiinnostaa toista niin paljon, että hukkaa siihen sekunttiakaan ajatuksistaan.

Anonyymi

9.8.2004 22:38

Miks helvetissä mun pitäis pukeutua seksikkäästi? Vientiä riittää muutenkin.

Anonyymi

9.8.2004 22:48

Ei mua haittaa, jos kaverit on paksuja. Näytänpähän itse vaan paremmalta.

Anonyymi

9.8.2004 22:49

Valitettavan usein näen mautonta pukeutumista...

Anonyymi

9.8.2004 22:52

samaa mieltä!!
en ymmärrä niitä jotka ei välitä omasta ulkonäöstä tai mistään!!

Anonyymi

9.8.2004 23:47

ei laihduttaminen oo vaikeaa. syö vähemmän kuin kuluttaa.

Anonyymi

10.8.2004 00:17

kaksseiska mimmi: Viennin takiakos sinä vaan elätkin ja valitset pukeutumistason? Tervetuloa itsetunnon kohotustalkoisiin.

Anonyymi

10.8.2004 09:05

No miks helvetissä KUKAAN sit pukeutuu seksikkäästi, jos ei viennin takia? Eli siksi EN siis vaivaudu pukeutumaan niin. Eli siis pukeudun miten itseäni huvittaa, itsetunto on kohdillaan. Tervetuloa luetun ymmärtämistalkoisiin.

Anonyymi

10.8.2004 10:39

Ok. Taidettiin kuitenkin ymmärtää väärin. kumpainenkin..

Anonyymi

10.8.2004 16:33

En voi ymmärtää ihmisiä jotka haluavat olla hyvävartaloisia ja pukeutua seksikkäästi. Miksi kukaan haluaisi kuluttaa kaiken aikansa muovaten vartaloaan, shoppaillen ja pohdiskellen syvällisesti omaa pukeutumistaan. Eikö ihmisillä todella ole parempaa tekemistä?

MINKÄ VITUN TAKIA MUA PITÄIS KIINNOSTAA VITTUAKAAN, ETTÄ MITÄ MIELTÄ SÄ OLET MUN ULKONÄÖSTÄ?

Anonyymi

10.8.2004 20:31

mies 21, eipä siihen aikaa ja ajatuksia mene kun ei kaapista mitään säkkejä edes löydy. Eikä mua kiinnosta sun ulkonäkö, tarkoitin kohdistaa tän tunnustuksen pääasiassa saisiin.

Anonyymi

10.8.2004 23:13

Paljosta vetoa, että sulla on jonkin sortin syömishäiriö.

Anonyymi

10.8.2004 23:24

nainen,26v En lyö vetoa asioista jotka tiedän häviäväni.

Anonyymi

10.8.2004 23:58

Kyllähän heikon itsetunnon omaavat kerää irtopisteitä tuollakin tavalla.... Oottele vielä pari vuotta, niin heräät!

Anonyymi

11.8.2004 10:16

Sitähän minäkin. Jokaisen syömishäiriöisen tosin pitäisi tietää, että laihtuminen ei ole mikään yksioikoinen prosessi, joka riippuu itsekurista. Nimimerkillä "ikuisiksi ajoiksi ainenvaihduntansa pilannut".

Anonyymi

11.8.2004 20:06

miten se pilalle menee ikuisiksi ajoiksi? oliko sulla anoreksia vai bulimia?

Anonyymi

11.8.2004 23:09

Molemmat. Nykyisin ortoreksia.

Anonyymi

12.8.2004 09:05

Ai niin, kysyit myös miten se aineenvaihdunta menee pilalle. Silloin, kun olin neuroottisimmillani, söin muutaman kuukauden pelkkää kurkkua. Hain apua, terapiasta sain tietoa miten elimistö reagoi sellaiseen. Pointtihan on siinä, että pitkään säästöliekillä elettäessä elimistö alkaa tehostaa ruoan ravintoaineiden käyttöä, eli kaikki mitä syöt todellakin imeytyy viimeistä kaloria myöten. Toiseksi se alkaa hidastaa aineenvaihduntaa yms elintoimintoja, jota kroppa ei kuluttaisi enempää kaloreja kuin mihin sillä on varaa. Esim sillon kun en syönyt juuri mitään, niin eipä kyllä ollut lihaksissakaan voimaa, ei menkkoja, paleli koko ajan.

Nostin päivittäistä kalorimäärää pikkuhiljaa 1200kcal:iin. Siinä on se piste, että sen verran yhä voin syödä pelkäämättä, että lihoisin. Olen nyt kaksi vuotta syönyt 1500kcal päivässä ja urheillut samalla tosi paljon. (Normaalit urheilevat naiset voivat helposti syödä 500-1000 kcal enemmän.) Ensimmäisen puolen vuoden aikana lihoin 8 kiloa, vaikka elin tosi kurinalaisesti. Sen jälkeen on tullut vielä pari-kolme. Hidasta mukautumista kropassa siis tapahtuu, mutta ikinä en enää voi syödä kuten normaali nainen. Ja jos alkaisin laihduttaa näitä toipumisesta kertyneitä kiloja, ajaisin itseni vielä pahempaan jamaan, koska siitä palautuminen olis taas vähän vaikeampaa.

Sikäli ei ole vielä paniikkia tän painon kanssa, että olen edelleen normaalipainoinen. Kaverit sanoi, että oli varaakin lihoa, vaikka eihän se tietenkään itsestä kivalta tunnu löysistyä. Mutta jos et ole vielä ajautunut painontarkkailussa neuroottisuuteen, niin yritä ihmeessä keskittyä elämässä johonkin olennaisempaan.

Anonyymi

12.8.2004 22:49

10 anoreksiaa ja bulimiaa takanaa.. voisi kait sanoa että se on jo aika neuroottista.

Anonyymi

13.8.2004 13:16

No, olin sun ikäinen kun aloin vähän parantua. Mulla sama taival, 13 v takana. Koita jaksaa. Eihän tämä helppoa ole...

Anonyymi

16.9.2004 21:00

Hyi vittu, mikään ei oo niin kuvottavaa kun raskausarpiset entiset läskit. Kerran porsas aina porsas.