Esitän kovaa naista...
Esitän kovaa naista, jota yksikään mies ei pysty satuttamaan. Pidän imagoa pystyssä, jotta minuun voidaan turvautua, kun on erosta tai muista miesongelmista kyse, sillä minun luullaan selviytyneen jokaisesta erosta ja miehestä pelkästään olkia kolauttamalla. Tosiasiassa olen itkenyt miesten perään useita kuukausia ja kun uusi mies osuu kohdalle, ihastun häneen silmittömästi, vaikken koskaan sitä näytäkään. Tekisi mieli vain joskus avautua jollekin, kuinka en minäkään ole luodinkestävä, mutta tunnen että ihmiset ympärilläni tarvitsevat kaltaistani kalliota, joten pidän suuni kiinni.
10 kommenttia
Anonyymi
9.2.2012 13:15
Mitä yrität selittää? Oikeasti olet vain kova ja kylmä ämmä. Ei sitä tarvitse hävetä. Kaikki eivät voi olla pullantuoksuisia, mukavia ja lämpimiä ihmisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.2.2012 13:18
Kakskymppisen pitkä ja monisyinen elämänkokemus on hieno asia. Jepujep.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.2.2012 19:15
Hah hah - todellakin: 2-kymppisen elämänkokemus säväyttää aina!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.2.2012 23:08
Tunteet ne ovat kakskymppiselläkin. Kukin perspektiivistään. Anonyymin kommentti pullantuoksuisista näennäislämpimistä ihmisistä on hyytävän osuva. Aloittajalle toivon tahoa, kelle uskoutua. Kyllä se vielä kohdalle osuu. Olet varmasti ystävillesi tärkeä, mutta et kallio etkä korvaamaton.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.2.2012 00:56
Lopeta vielä kun voit... Olin itse joskus samanlainen. Esitin hurjaa, vaikka oikeasti kovan kuoren alla oli herkkä tyttö.
Vastaa kommenttiinJokaisella on oikeus oll haavoittuvainen, ei se ole heikkoutta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2012 15:30
Nykyään tuo murrosikä vaan venyy ja venyy..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.2.2012 13:30
^ Niin venyy, mitä siitä? Niinhän venyy vanhuuskin. Aikuisena ja vanhuksena ehtii joka tapauksessa olla vuosikymmeniä. Oman analyysini mukaan henkinen teini-ikä loppuu nykyisin keskimäärin siinä 21-23 -vuotiaana. Sitten alkaa useimmilla vähän seesteisempi vaihe, nuori aikuisuus, joka kestääkin sinne 30-35:een saakka. Sitten vasta alkaa ns. "oikea" aikuisuus. 40 on uus 30! Keski-ikä koittaa vasta viiskymppisenä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.2.2012 21:24
Erikoishienoja nuo huomiot siitä kuinka 20-vuotias ei voi ymmärtää mitään elämänkokemuksellaan, "ku ei oo nii vanha ku mä". Samaan sarjaan kuuluvat myös ajattelijat, joiden mukaan 20-vuotias on automaattisesti vähän tyhmä.
Ei ne vuodet suoraan mitään kokemusta tuo. Tiedän minua nuorempia ihmisiä jotka ovat kokeneet huomattavasti enemmän (hyvässä ja pahassa sekä ihmissuhdekiemuroissa ja muuten vaan kokemuksissa) kuin itse olen. Tunnen myös keski-ikäisiä, joiden elämänkokemus ei todellakaan ole "korkealla", jos mitataan mitä tahansa muuta kuin elettyjä vuosia.
Hauskinta tässä on se, että olin itse pitkään täysin samaa mieltä, ainakin 20-vuotiaaksi. Sitten tajusin. Ehkä tekin vielä joskus.
"Paskat tajutaan! 20-vuotiaan tunteet ei oo oikeita, koska mullakin sydän särkyi vasta kaksvitosena ja synnytin 34-vuotiaana, jolloin myös mun äiti kuoli"
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.2.2012 21:26
...jatketaanpa vielä. Täysin samanlaisia viestejä ovat postanneet myös huomattavasti vanhemmat naiset ja miehet. Ilmoituksen leimaaminen teiniangstiksi leimaa enemmänkin teitä, puupäät.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.7.2012 13:41
tiedän tunteen nainen20v. helppo tulla kotiin kun siellä saa olla heikko.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin