Haluaisin edes joskus...
Haluaisin edes joskus tuntea olevani jollekkin se tärkein. Mulla ei oo koko elämäni aikana ollut kuin yksi "paras"/hyvä ystävä, joka kävi sitten naiskentelemassa mun jätkäkaverin kanssa. Enpä ole ollut kummankaan kanssa missään väleissä tapauksen jälkeen.
Oon koko ajan todella hellyydenkipee, itken itseni uneen melkein joka ilta kun on niin orpo olo. Yritän paikata hellyydenpuutetta shoppailemalla, vaikka tiedän ettei se auta. Shoppaan kaikki rahani, palkka tulee ja palkka menee, vaatteisiin jne jne..
Kärsin masennuksesta, kävin jo lekurille puhumassa mutta eipä se ottanut vakavasti, sanoi että "jaa, vaihdetaan sun pillerit ni loppuu masennus". Nyt kolmannet pilsut menossa, eikä auta. Suunnittelen itsemurhaa noin kerran kuussa, ikinä mulla ei ole pokkaa hypätä siitä sillalta alas vaikka haluaisin lopettaa tän kaiken paskan.
Olen seurustellut 2,5v yhden kivan miekkosen kanssa, mutta en vaan ole onnellinen. Muuten meillä menee hyvin. En usko että olisin onnellinen kenenkään muunkaan kanssa, pääasia että poikaystäväni on onnellinen (ja ainakin sanomiensa mukaan on). Pelottaa mitä kesällä/syksyllä tapahtuu, hän on puhunut haluavansa kihloihin ja myöhemmin naimisiin kanssani.
17 kommenttia
Anonyymi
17.6.2004 11:54
Aika jännä kun tuo kuulosti ihan omalta elämältäni. Jaksa sinäkin, niin minäkin yritän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 12:03
No mutta olethan sinä sitten varmasti "se tärkein" sille poikaystävällesi..?
Jatka vaan urheasti avun etsimistä masennukseesi. Vielä on paljon lääkäreitä, jotka eivät sitä ota tosissaan (aivan yhtä paljon kuin niitä jotka joka ahdistukseen tyrkyttävät masennuslääkkeitä). Masennus on pitkäaikainen sairaus, josta toipuminen vaatii yleensä täydellistä paneutumista ja minäkuvan muuttumista. Mutta harvoin siitä itsestään paranee.
T: Sitä yrittänyt
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 12:46
Sisko, sisko...muista, ettei koskaan opi olemaan kenenkään kanssa, ennen kuin on oppinut olemaan itsensä kanssa :)
Vastaa kommenttiinOpi rakastamaan itseäsi ja ole itsenäinen, niin siitä se sitten lähtee..ole itse itsellesi tärkein
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 14:42
Tuntuu siltä että sun poikaystäväs haluais eroon susta
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 16:01
Seurustelin tuossa jonkin aikaa sitten 2,5 vuotta erään ihanan naisen kanssa tai niin ainakin luulin.Sinä aikana minulla oli pitkä masennuskausi ja olin vähällä lopettaa elämäni siihen pisteeseen.Naiseni ei ymmärtänyt masennustani mutta ei se mitään.Siitä pikkuhiljaa paranin ammattiapua saaden ja mieleni virkistyi ja huomasin etten ollut onnellinen parisuhteessani.Kumppanissa ei niin sanotusti ollut mitään merkittävää vikaa,mutta se ei vaan tuntunut oikealta.Järki sanoi mene naimisiin, perusta perhe,mutta jokin ahdisti mieltäni ja päätimme erota.Jonkin aikaa mietin teinkö virheen ja olin masentua taas kunnes yhtäkkiä huomasinkin että voimani palasivat ja minulla oli keveämpi olla -> parisuhteessa jokin oli näköjään painanut mieltäni jo pitempään ja kun siitä selvis mielikin kirkastui.Mutta se onko ero aina oikea ratkaisu, ei tiedä varmaan kukaan,mutta minun tapauksessa se auttoi ja vaikkei yksin ole kiva olla niin suhteessa joka ei jostain syystä toimi on vielä pahempaa.Kukin tekee omat päätöksensä itse,seuraa vain omatunnon ääntä.
Vastaa kommenttiinJa hyvät ihmiset jutelkaa ongelmista se on sit eri asia jos ei toisen kanssa pysty jutteleen,mutta sitten se taitaa olla jo sillä selvä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 16:14
sä taidat olla frigidi ku et nauti seksistä vai?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 17:22
mies 23v, miten seksistä pitäminen liittyy kyseiseen juttuun?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 17:55
Mä olin ihan samanlainen vielä muutama vuosi sitten!
Vastaa kommenttiinItsemurha-ajatukset ovat loppuneet, mutta olen edelleen äärettömän yksinäinen. Pienenä mulla oli "bestis", nykyään enää vain pari hyvää kaveria, joita niitäkin näen harvoin.
Parisuhde löytyy, en kuitenkaan ole onnellinen kyseisen miehen kanssa. Hän kuitenkin rakastaa minua.
Olen läpikäynyt ERITTÄIN vaikean masennuksen. Lääke- ja keskusteluapua sen hoitoon kyllä tarvittiin, yhteensä 7 vuotta!!! Uskon, että sinunkin masennus on tätä luokkaa, jotenota yhteys paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Myös Mielenterveyden keskusliittoa suosittelen. He järjestävät leirejä, joilla saa korvaamatonta vertaistukea ja iloisia kokemuksia, joita masentunut tarvitsee. Itse olin tällaisella leirillä, ja suosittelen lämpimästi!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon: ÄLÄ luovuta!
VAADI lääkäriäsi määräämään sinulle masennuslääkkeitä ja kirjoittamaan lähete mielenterveystoimistoon, jossa saat keskusteluapua!!!
ET OLE YKSIN: MASENNUSLÄÄKKEET OVAT SUOMEN SYÖDYIN LÄÄKEVALMISTE!
Pieni varoituksen sana: ÄLÄ OTA UNILÄÄKKEITÄ, joita masislääkkeiden kylkiäisenä usein määrätään vedoten "niiden mahdollisesti aiheuttamiin nukahtamisvaikeuksiin"!!!
Niihin jää koukkuun! Itselläni alkoi "harmittomista" nukahtamislääkkeistä 7 vuotta kestänyt pillerikierre, lääkkeiden väärinkäyttöä, josta vasta nyt olen pyristelemässä irti!
Voimia sinulle, ja KAIKKEA HYVÄÄ!!! Tiedän TASANTARKKAAN, miltä sinusta tuntuu!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 22:02
mulla on ihan sama juttu. musta on alkanut tuntua, ettei kukaan rakasta mua oikeasti.. näyttää siltä kun kaikki vaan teeskentelis..=(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 23:09
Yritä pärjäillä! Ite oon kans niin hellyydenkipee et itkin toissa- ja eilisiltana. Se kenen toivoisin mua eniten rakastavan luuhaa taas jossain eikä voi soittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.6.2004 01:35
Niin...meitä on monta masentunutta nuorta. Itse kävin 5 vuotta terapiassa ja nyt on aika hyvä olla vaikka onkin ollut paljon rankkoja vastoinkäymisiä...Nyt niistä selviää helpommin. Ja pieni vinkki: Musiikki on todella hyvää terapiaa...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.6.2004 07:13
Kyllä sä jaksat!!! Välillä elämä koettelee...mutta kyllä se siitä! ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.6.2004 18:45
kai kaikki on toisinaan hellyydenkipeitä mutta jotain rajaa! pitää yksinkin pärjätä ainakin toisinaan... älä huoli, elämä opettaa ja karaistaa.
Älä helvetissä ole kenenkään kanssa vaan sen takia että toinen haluaa! Kyllä siinä pitää olla molemminpuoleista tunnetta. Ja sä olet vasta 19, vaikkei tää olisikaan elämäsi mies, ehdit sellaisen vielä tavata
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.6.2004 18:45
kai kaikki on toisinaan hellyydenkipeitä mutta jotain rajaa! pitää yksinkin pärjätä ainakin toisinaan... älä huoli, elämä opettaa ja karaistaa.
Älä helvetissä ole kenenkään kanssa vaan sen takia että toinen haluaa! Kyllä siinä pitää olla molemminpuoleista tunnetta. Ja sä olet vasta 19, vaikkei tää olisikaan elämäsi mies, ehdit sellaisen vielä tavata
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.6.2004 11:12
Yksinäisyys on ajattelun sivutuote. Onnellisuus, ehkä sen tajuamista, ettei tarvitse muuta sillä hetkellä.
Vastaa kommenttiinMuuttaisiko elämäsi se, että joku rakastaisi sinua eniten? Mitä voisit itse tehdä?
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
27.7.2005 17:07
mitä jos suunnittelisit itsemurhaa kaksi kertaa kuukaudessa..?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.9.2008 17:45
voiko sun pillua katella netissä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin