Haluaisin olla jälleen...
Haluaisin olla jälleen pieni lapsi (noin 3-5 vuotias), että saisin leikkiä kaikki päivät nykyajan hienoilla leluilla, joita ei minun lapsuudessani 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa ollut eikä minun tarvitsi huolehtia esim. töissä käymisessä, laskujen maksamisesta, kotitöistä tai mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Tosin jos olisi mahdollista muuttua takaisin lapseksi, niin haluaisin toisenlaiset vanhemmat kuin omat vanhempani olivat (isä ei olisi alkoholisti ja vanhemmat osaisivat kasvattaa minua kunnolla) ja että minulla olisi sisaruksia ja ystäviä, joita minulla ei lapsena ollut ja joita kaipasin. Minulle on luultavasti tapahtunut lapsena jotain todella traumaattista, jota en enää itse muista, mutta jonka takia olen juuttunut lapsuuteen ja kaipaan takaisin lapseksi.
20 kommenttia
Anonyymi
23.9.2010 10:31
Muistaakseni intissä kysyttiin p-testissä muun muassa sitä, että haluaisitko olla vielä lapsi ja haaveiletko tästä. Tämän perusteella sanoisin, että sinunlaisiasi on jokunen kourallinen tuolla jossakin. Yritä olla ajattelematta maailman raadollisuutta ja arkea, ja yritä etsiä lapsenomaisia ilonaiheita pienistäkin asioista. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 10:38
Hanki omia lapsia ja saat leikkiä koko rahan edestä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 10:39
Hienoa että sinunlaisia lapsenmielisiä on vielä olemassa. Tsemppiä aikuisten oikeesti! :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 11:00
Mul oli kakarana siistii. Faijan kans käytiin aina jossain. Se haki mut eskarista välillä messiin sen kans duunii. Pääsin sen duunimatkoille etelään jne jne. Sit täytin 13 vuotta ja rattijuoppo ajo sen hengiltä. Äijä ei edes pyytäny anteeksi. Sen äijän lärvi ei unohdu koskaan mun päästä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 11:31
mulla on ihan samat ajatukset..=)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 11:41
Olit lapsi kaksi vuosikymmentä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 13:58
Jonkin sortin terapia olis jees. Ihan oikeasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 14:54
Enosi mielestä lapsuudessasi ei ole tapahtunut mitään traumaattista. Hän muistelee kaiholla niitä sinun "yökylässä" olemisiasi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 17:53
Mies, 111 v
Vastaa kommenttiintänään 11:41
Olit lapsi kaksi vuosikymmentä? <=== Niin, synnyin vuonna 1981 ja olin vuodet 1981-1989 lapsi. Myös vuonna 1990 olin lapsi, koska täytin silloin vasta 8-vuotta. Myös 1990-luvun ensimmäiset vuodet olin lapsi, sillä lapsiahan kaikki alle 18-vuotiaat ovat. T: ap tunnustaja.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 18:14
Voithan hankkia nytkin leluja. Kuka sitä estää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 19:13
Samoja mietteitä täällä...perustetaan kerho?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 19:28
Mulla taas oli niin paska lapsuus etten tosiaan haluaisi palata siihen. Näin aikuisena on paljon helpompaa kun saa ite päättää omista asioistaan. Ja jos leikkiminen innostaa niin omien lasten kanssa voi tehdä sitäkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.9.2010 19:28
Ei siinä ole mitään vikaa, että on lapsenmielinen aikuisenakin.
Vastaa kommenttiinKyllä toki jotkut ihmiset katsoo muakin vähän pitkään, kun tykkään edelleen jutuista, mitkä ei kuulemma enää kuulu tämän ikäiselle (lapsettomalle) naiselle. Mutta who cares.
Nauti rauhassa niistä kaipaamistasi asioista!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2010 17:56
Jos pidät lukemisesta, suosittelen sinulle Erlend Loen teosta Supernaiivi. Saattaisit pitää siitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 00:06
Katsotaan asiaa uudelleen 60 vuoden kuluttua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 10:24
Mä haluisin olla viel äitini kohdussa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 14:31
Aika surullista. Ja kommentoijat jotka kehottavat tunnustajaa hankkimaan lapsia että voisi elää lapsuuttaan uudelleen eivät ymmärtäneet asian pointtia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.9.2010 17:20
^ Niinpä. Viimeistään silloin, kun on omia lapsia, on pakko kasvaa aikuiseksi jos meinaa lapsistaan saada täyspäisiä aikuisia. Silloin sitä vasta täytyykin olla se, joka jaksaa kantaa vastuuta ja huolehtia kaikista velvollisuuksista, että lapsille jäisi mahdollisuus leikkiä ja olla lapsia.
Lasten kanssa, saati näiden leluilla, leikkiminen on ehkä 1% vanhemmuudesta, jos sitäkään.
Mulla on ollut samanlaisia ajatuksia. Pitkän terapian jälkeen aikuisena oleminen ahdistaa vähän vähemmän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.9.2010 11:05
Jos haluaa päästä leikkimään ilman suoranaista kasvatusvastuuta, voi omien lasten hankkimisen sijaan hakeutua vaikka johonkin vapaaehtoistoimintaan lasten parissa. Esimerkiksi niin kutsutussa Isovelitoiminnassa on pulaa vapaaehtoisista. Toiminnan ideana on tarjota aikuista miesseuraa ja miehen mallia pojille, joiden elämästä sellainen äidin yksinhuoltajuuden tms. syyn takia puuttuu.
Toiminta ei tietenkään sovi mielenterveysongelmista kärsiville, mutta jos tunnustajan haaveita ei sellaisiksi ole tarpeen luokitella, saattaisi tässä olla sopiva ratkaisu. Saa nauttia lasten virkistävästä seurasta, toteuttaa haaveitaan leikkimisestä ja muista "lasten jutuista" ja samalla tekee jotain hyödyllistä. Parhaimmillaan voi pelastaa jonkun vaikeissa oloissa elävän lapsen tai nuoren syrjäytymiseltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.9.2010 00:06
Näyttää pahasti siltä, että tunnustaja ei kykene huolehtimaan itsestään ja olisi tunnustajallakin varmaan helpotus, jos hänelle määrättäisiin kokoaikainen ja pysyvä huoltaja.
Tunnustaja pystyisi kokonaan käyttämään aikansa leluilla leikkimiseen. Todennäköisesti määrättäisiin myös lääkehoitoon. Kovinkaan ruusuista tulevaisuutta ei kuitenkaan voida ennustaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin