Hitto, taidan olla...

Hitto, taidan olla rakastunut. Erosin vasta äskettäin edellisestä tyttöystävästäni ja tapasin pitkästä aikaa naisen johon tutustuin kaverieni välityksellä jo pari vuotta sitten. Olin silloin jo hieman ihastunut häneen ja nyt hän kertoi että hänellä oli myös tunteita minua kohtaan. Hän oli lähdössä matkalle ja saatoin hänet junalle keskellä yötä. Huh kun on pää sekaisin mutta riemukas olo. Odotan malttamattomana milloin hän tulee takaisin, haluaisin niin nähdä hänet pian uudelleen.

Toisaalta on huono omatunto kun saatoin ihastua heti uudelleen vaikka edellinen suhde vasta päättyi. Yritän selittää sitä itselleni sillä että tein surutyön jo etukäteen kun pohdin pari kuukautta suhteen päättämistä. Sitten kun lopullinen ero oli saatu aikaan tunsin lähinnä enää helpotusta. Silti hävettää... en kehtaa edes kertoa kenellekään että olen rakastunut heti uudelleen. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi enkä lainkaan uuden ihastukseni arvoiseksi. Hän on hieno luonne, vilpitön ja haavoittuva. Sellainen aito ihminen joita ei kulje liikaa vapaana. En voi uskoa että hän välittää minusta. Pelottaa että menetän hänet kun hän miettii asiaa uudelleen. Toivoisin että hän on elämäni nainen, olen kyllästynyt sinkkuiluun ja etukäteen tuhoon tuomittuihin suhteisiin. Jospa tämä olisikin nyt erilaista, vieläkö sitä pitäisi jaksaa uskoa ihmeisiin vaikka välillä tuntee itsensä vanhaksi ja väsyneeksi? Nyt tuntuu ihan kuin olisi taas 14 ja ensi kertaa pussannut tyttöä. Se on huima tunne, vatsan pohjassa nipistelee. Miten jaksan odottaa viikon hänen paluutaan? En haluaisi terrorisoida häntä jatkuvilla tekstiviesteillä etten karkottaisi häntä. Toisaalta haluaisin kertoa että ajattelen häntä koko ajan. *huokaus*