Itsekunnioitus?
Miten voin olla niin kunnioittamaton itseäni kohtaan, että annan puolisolleni kerta toisensa jälkeen uuden mahdollisuuden, sen lyhytaikaisen vihanpidon ja mykkäkoulun jälkeen ?
Pettämistä, päin naamaa valehtelua, ja näitä ei ole tapahtunut yksi eikä kaksi kertaa. Missä kohtaa minulla menee raja rikki että voisin pakata kamani ja lähteä vittuun, etsimään uutta elämää ja uusia tuulia ?
4 kommenttia
mölöpää
12.11.2013 23:15
Eikös tuon rajan olisi pitänyt mennä jo? Miksi töjöttää suhteessa, mistä ei tule muuta kuin vi**u vetävän käteen, ihme touhua. Mitä oikein saat tuosta, siis mikä pitää kiinni. Mieti se ja jos se hieno kiinni pitävä juttu on suurempi kuin tuo jatkuva valehtelu ja pettäminen, niin onnea olet löytänyt elämäsi miehen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jäsen J
4.12.2013 21:21
Ei yksi eikä kaksi kertaa, joten ei yhtään kertaa.
Get real.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ride1973
23.12.2013 07:15
Ei auttanut muuttaa pois, kärsimys alkoi heti eron jälkeen, toista ei voi korvata toisella.
Vastaa kommenttiinRide
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.12.2013 11:59
Tääl on ihan sama, tosin hommasta nyt on jo aikaa ja hassusti meni se juttu niinpäin et mä olin kotona ku muija oli dokaamassa ja panemassa muita. :) Kyl siitä sitten piti lähtee vaikka kipeetä teki ni kipeetä se tekee jäädä siihen loppuiäks riutumaan ja ottaan henkisesti turpaan. Mä uskon löytäväni ihmisen joka kunnioittaa ja rakastaa ja uskon samaa sullekki. :) Sitä ei tarvii pelätä lähtee ja ettetkö selviäis. Elämä kolhii toisinaan kovinki, mut kolhut kasvattaa lopulta, muista (pitää puoles). :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin