Jätin naisen, jota...
Jätin naisen, jota rakastin ja joka rakasti minua... Liian monimutkainen kuvio, johon en ollut alkuunkaan valmis, vaikka aluksi niin luulin. En olisi tahtonut satuttaa toista, mutta en kyennyt antamaan hänelle sitä mitä hän olisi tarvinnut. Kaiken huipuksi tuli kotimatkalla ajeltua hieman tarpeellista kovempaa ja kortti lähti hyllylle. Hävettää ja vituttaa, molemmat tapaukset. Ensimmäinenkin tuntui älyttömän pahalta, mutta kavereiden ja kotiväen pilkka jälkimmäisestä ei tee elämää yhtään helpommaksi. Onko tässä hiton elämässä mitään järkeä?
7 kommenttia
Anonyymi
14.6.2004 15:14
Ei! Tapa ittes!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.6.2004 17:37
Onhan tässä elämässä parin kaljan jälkeen helvetisti järkeä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.6.2004 23:29
Kuulostaa tutulta. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta joskus on silti mukavaakin ja jännää nähdä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.6.2004 03:00
Paska nakki. Mut elämä on laiffii.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.6.2004 05:37
Tyhmä. Mistä lähtien elämässä kuuluu järkeä olla?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.6.2004 10:23
Vittu sulla on vaikeeta, oikeesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.6.2004 13:42
Juu... Eikai tässä mitään järkeä kuulu ollakaan. Mut miksei se järjettömyys vois vaikka vaihteeks olla helpompaakin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin