Jos kerron jälleen...

Jos kerron jälleen tarinan joka on tosi kuin rooman aikojen Colosseumit. olin käyny paljastamassa syntini ja kertonut liikaa huumoripainotteisia asioita. yritän pysyä tällä kertaa totuudessa ja muistaa ettei tämän jälkeen kannata mennä valokeilaan esiintymään puhetta pitävänä poliitikkona. muuten voin saada tomaatteja lastillisen päähän ja joudun pakenemaan Siperiaan seuraavalla pikajunalla joka lähtee juuri sopivalla ajalla. jos Moskovan kautta pääsen perille kaukaisiin laaksoihin, voin sanoa olevani turvassa kunhan pysyn kaukana tiikereistä ja gepardeista joita tulvii vuorten takaa kuin heinäsirkkoja ruohikoilla. toisessa tapauksessa vaellan kovaa tietä kulkien kohti määränpäätä jota en ole miettinyt aikoihin. jos pääsen liittymään susilaumoihin, ole siltä osin pelastunut suonpohjaakin syvemmältä alasajolta. varaa on on vain nousta jaloilleen ja kulkea kovaa tietä pitkin...

kamelin selässä kulkeminen erämaan poikki on kokemus joka ei naurata jälkeenpäin edes vitsikirjoissa. olin tilanteessa jossa juomaveden puute haittasi menoa ja näin värikkäitä olentoja tien päässä. en ollut sieniä syönyt saati että minkäänlaista todellista vaaratekijää olis ollut lähettyvillä. hiekkaan jumittuminen oli monesti koitua kohtaloksi mutta oli vain ajateltava seuraavaa huoltoasemaa jonka voi huomata satojen hiekkamailien jälkeisiä reittejä vaeltamalla. syynä koko erämaassa kulkemiseen oli liiallinen uhkapelaaminen kun päätin ylittää rajat ja tavotella vuorenhuippuja ensimmäisen haasteen koittaessa. taakse jätin maileja, edestä löysin kangastuksia ja lentäviä kenguruita joita oli monenvärisiä hyppimässä samalla kun takaa päin kuulin moottorikelkkojen pärinöitä vaikka ohi ei mennyt yksikään vauhtihirmu. kameli oli kuin hevonen jolla riitti voimaa kuin sonnilla. liikoja haaveilin niihin aikoihin ja varsinkin liian paljon liian nopeasti yritin nousta urallani. vakavilta onnettomuuksilta on vältytty ja onneksi seuraavaksi yritän jotain hullua myös. on vain kokeiltava jäätä ja varottava samalla syvälle vajoamista. jos pääsen joskus marsin pinnalle poimimaan mansikoita, otan pinnalta sangon täyteen hiekkaa ja täytän niillä lattian kuin muistettavan vaelluksen kovaa tietä kulkemalla