Kaipaan rakkautta...
Kaipaan rakkautta, välillä todella paljon. Oon tunteellinen ja koen asioita tunteiden kautta. Sitten kun sitä nais rakkautta saattas olla tarjolla, joko jätän asian siihen tai sitten hengailen aikani ja kyllästyn täydellisesti. Viihdyn omissa oloissani, soitellen kitaraa, lueskellen jne. Tottakai viihdyn myös ulkona. Mut sitten ku on PAKKO olla aina yhdessä ja tavata koko vitun ajan, ni mulla palaa kiinni en vaa jaksa istuu jossai ja pitää kädestä tuntitolkulla joka päivä. MUTTA sitten jos olen tytön kanssa jota tapailen vähän harvemmin(mikä sopii mulle)niin tuun välillä ihan sairaan mustasukkaseks ja rupeen kelailee kaikkii draama skenaarioita läpi. Onkohan Frendit tai vastaava romanttinen draama komedia hömppä täysin aivopessy mut ja tehny musta sellaisen joka tavoittelee jotain mitä ehkä ei ole ees olemassa??????
4 kommenttia
Anonyymi
29.3.2004 15:24
Mulla on täysin samat oireet, paitsi etten oo hetkeen aikaan sanu minkäänlaista rakkautta osakseni. Mutta veliseni, musta ainakin omalla kohdallani tuntuu, että odotan juuri jotain minkä löytää vasta vuosien itkujen ja sydäntensärkymisten jälkeen. Siihen täytyy vaan uskoa, tai sitä tulee hulluksi. Eikä kannata harrastaa mitään keskinkertaista paskaa siinä matkalla, koska sitä loukkaa vaan sitä toista, kun ei jaksa kiinnostua, kun se on vaan joku. Ja sitten kun vastaan tulee joku, joka oikeasti olis jotain niin on niin kipsissä jännityksestä, että pilaa koko suhteen, kun pelkää vaan ettei riitä sille toiselle. :) Näin se elämä menee. Fucked up. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.3.2004 22:10
Kuulostaa siltä, että sinun pitää vain löytää sopivan villi nainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.3.2004 18:18
Kokemuksesta voin sanoa, että tämä nainen tässä edellä on aivan oikeassa ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.3.2004 01:11
Kuulostaapa tutulta... Olin äskettäin muutaman viikon tosi ihanan pojan kanssa. Alussa hän halusi tavata usein ja enimmäkseen vaan oltiin lähekkäin, juteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Yhtäkkiä yhteydenpito vain hänen puoleltaan loppui ja kun tavattiin pienen tauon jälkeen, hän ei enää edes koskenut muhun. Epäilen syyksi nimenomaan sitä, että hän säikähti, kun minä halusin olla niin paljon hänen kanssaan. Nyt oon sitten antanut hänen olla pari viikkoa ihan rauhassa, eikä oo kuulunu mitään. Vähän ikävä on vieläkin, kun se oli suloinen, kaunis ja fiksu poika, mutta toisaalta alan jo päästä jutusta yli...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin