Kärsin tällä hetkellä...
Kärsin tällä hetkellä pahasta arvoristiriidasta työelämässä. Työskentelen tällä hetkellä rahoitusalalla ja vuosi vuodelta tuntuu enemmän ja enemmän että tää ei oo se oikea ala. Olen kouluttautunut alaa varten monta vuotta ja olinkin alussa innoissani; myyntihenkinen ja tuloshakuinen. En enää. Mutta.. Työtä on pakko tehdä jo lapsien ja perheen takia enkä voi vaan (omasta mielestäni) hypätä tyhjän päälle ja vähät välittää kuukausittaisesta palkkatulosta. Nyt teenkin työni vasammalla kädellä ja en juurikaan kiinnitä huomiota työni laatuun. Alanvaihtoa VAKAVASTI harkitseva.
17 kommenttia
Anonyymi
25.3.2013 13:40
Joo, joo.. ota huuleen, hehhehhee :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 13:52
Ehkä tylsin tunnustus ikinä. Valtaosa ihmiskunnasta käy näitä ihan samoja pohdintoja aika ajoin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 15:47
Eri ala, samat pohdinnat. Syksyllä yliopistoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 15:54
Laihduta - siitä on aina apua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 16:17
Tervetuloa joukkoon. Paha hypätä toisiin töihin kun tulis liian iso hitti palkkaan. Vaimo ja lapsetkin pitää elättää...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 17:29
Myy kaikki ja muuta Thaimaaseen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.3.2013 23:14
Sä et tosiaankaan ole yksin tommosten mietteitten kanssa. Luulen että suurin osa ihmisistä työskentelee suurimman osan elämästään "väärällä alalla" siinä mielessä että eivät pidä työstään mutta tekevät sitä olosuhteiden pakosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.3.2013 08:54
Olen ilmeisesti aika onnellisessa asemassa, sillä voin milloin vain hypätä oravanpyärästä. Jos alkaa työ maistua puulta, jättäydyn työttömäksi, eikä talouteni siihen kaadu. Sitten taas takaisin töihin, kun alkaa tehdä mieli matkustella tai muuten elää leveämmin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.3.2013 11:39
No olipa tunnustus.. hohhoijaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.3.2013 12:27
Ite luulin että alan vaihto auttaisi, hankkiuduin toista korkeakoulututkintoo tekemään, mutta en kertakaikkiaan kestänyt sitä lastentarhaa tässä iässä. Nyt vasta vituttaakin:-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.3.2013 18:50
Voisin tarjota keskusteluapua, lohdutusta ja vaikka hiukan hierontaakin jos olet siedettävän näköinen ja vähintään c-kuppinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.3.2013 20:22
Mies 33, eilen: En voi myydä kun auto rahoitusyhtiön, vuokrakämppä ja vouti pian ovella. Mikä neuvoksi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2013 11:40
^Et avaa ovea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2013 15:58
Nykymaailman paska meininkiä kaikki leikkihommat, mammonaa ja menestystä pitäisi saada. Silti ollaan kaikki systeemin orjia ja piipitetään palstoilla kuinka ahdistaa. Kliseisesti sanon: "tämä on sinun elämäsi, älä mene ulkoisten standardien takia johonkin vitun normimuottiin". Jos haluat muutosta tee se äläkä kimitä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.3.2013 22:06
Täysin väärällä alalla olevan äidin kitinää koko ikäni kuunnelleena sanoisin, että vaihda nyt kun se vielä kannattaa. Pilaat vain oman ja muiden elämäsi uhraamalla työpanostasi sellaiseen, mihin et usko. Ainakin välillisesti tulosi ehkä romahtavat, mutta lapset kärsivät turhautuneesta äidistä huomattavasti enemmän kuin siitä, etteivät saa kaikkia uusimpia leluja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.3.2013 20:31
No mutta, tartu nyt itseäsi niskasta kiinni, kun on vielä mahdollisuus valita. Jonkun aikaa kun löysäät siellä nykyisessä duunimestassa, saat kenkää ja sitten vasta olet tyhjän päällä. Parempi kertarutina kuin ikuinen kitinä, eli joko teet duunit kunnolla tai lähdet uudelle alalle. KISS
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2013 14:20
No ei sulla nyt niin montaa vuotta ole merkonomiksi lukemiseen mennyt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin