Kärsin...

Anonyymi

20.9.2011 12:18

Soitat terveyskeskukseen/työterveyslääkärille ja sanot että ahdistaa, sit lääkärin vastaanotolle ja se varmasti ohjaa sut eteenpäin tai kirjottaa reseptin. Itellä oli ihan järkyttävä olo viime syksynä (hyvä jos kaupassa pysty käymään), mut sain onneks tehtyä ton saman. Nyt oon käynyt melkein vuoden psykologin juttusilla ja olo on paljon parempi. Mulla auttoi myös tosi paljon mielialaan ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon serotoniini-tasoa nostava lääke. Niitäkin on monia, kannattaa kokeilla, joillain ihmisillä on synnynnäisesti alhasempi serotoniinin tuotanto aivoissa.

Anonyymi

20.9.2011 12:41

Mitä vittua? Toihan on ihan normaalia elämää ja aikuiseksi kasvamista. Ei muuta ku viinaa ja bailaamista, niin noi fiilikset unohtuu välillä, jonka jälkeen taas jaksaa niellä tota ihmiselon paskaa päivän, viikon ja vuoden kerrallaan. Sitten ennen kuin huomaatkaan, niin huomaat, että oot vanha käbä ja millään ei ole enää paskankaan väliä.

Anonyymi

20.9.2011 15:16

^aamen

Ei oo pakko seurustella, jos ei kykene. WTF yliopisto??? Menisit mieluummin vaikka AMK:hon ni saisit oikean ammatinkin jonkun filosofian maisterin tutkinnon sijasta. Nyt vittu niskasta kiinni ittees. Ihme vässykän tekstiä. Naurat tälle itsekin vielä joskus :D

tarkiste: hakea

Anonyymi

20.9.2011 18:32

sulla on joku juttu tai henkilö jonka kaa ollu juttu mistä toi paniikkihäiriö tulee tai useita henkilöitä mitä et ole käsitellyt. muista että elämää täytyy jatkaa eikä ihmisten ilmoilta voi olla pois lopunelämää eikä aika mitään paranna ellet oo siihen asti poissa ihmisten ilmoilta kun et muista enää ketään etkä mitään. ja lääkkeet poistaa vaan oireet ei sairautta. elämänmuutos siis edessä jos mieli parantua.
ja juuri niiden kipeiden asioiden kohtaaminen plus käsittely mikä on ainoa tie ulos ahdistuksesta.

Anonyymi

21.9.2011 05:21

Serotoniinin takaisinottajat korjaa nimenomaan tuota "sairautta", eli nostaa liian matalaa serotoniinin tasoa, samalla olo paranee. Insuliinikin korjaa verensokerin tasoa jne.

Anonyymi

21.9.2011 12:23

Mutta siis ei lääkitys tietenkään poista niitä ongelmia, joita ahdistuksen/masennuksen taustalla on, vaan ne todellakin kannattaa käsitellä joko itsekseen tai ammattiauttajan kanssa.

Anonyymi

21.9.2011 12:45

No nais-ongelmaan auttaa varmaan vain se, että löydä "sen oikeen"..

Mutta nappeja en aio ottaa, viinaa juon suunnilleen joka vkl (jos vain saan jokusen kaverin saunomaan).

Kai se olisi se ammattiauttajalle avautuminen paras..

Anonyymi

21.9.2011 15:16

21-vuotias ei ole mies vaan itseään etsivä pojan nassikka. Sen 'oikea' naisen löydät sitten, kun ensin löydät miehen itsestäsi eli siinä kolmikymppisenä. Muu 'seurustelu' on pelkkää harjoittelua ja leikkiä sinun iässäsi eli käyt baarissa katselemassa niitä toisissaan kiinni kikattelevia massapimuja, jotka käyttävät puheissaan liikaa 'niiku' ja 'vittu oikeesti'-hokemia. Näitä 'suhteita' ei pidä ottaa vakavasti.
Hoida ahdistuksesi kuntoon hakemalla keskusteluapua ja ala huolehtia itsestäsi äläkä mieti pentumaisesti mitä muut pennut sinusta ajattelevat. Kun kykenet edes jonkinlaiseen alkeelliseen itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan niin voit alkaa kevyesti vihjaamaan olevasi mies. Siihen asti olet pelkkä poika-poloinen.

Anonyymi

21.9.2011 18:46

^se, että sinä seikkailit useampien kanssa ei tarkoita että kaikki ovat samanlaisia. Asioita voi kokea myös sen yhden kumppanin kanssa...
tarkiste:hieno

Anonyymi

22.9.2011 13:12

Jos päädyt hakemaan apua tilanteeseesi, niin kannattaa sitten hieman miettiä, tarviiko niitä lääkkeitä oikeasti vai ei. Läheskään aina kyse ei ole vain siitä, että esim. sen serotoniinin taso olisi liian matala. Esim. rakastuessakin serotoniinin taso laskee, mutta silti ihmiset eivät masennu silloin. Itse tiedän pari lääkkeitä käyttävää ihmistä, toisia ne auttavat, mutta eräs tapaus on muuttunut ihmisenä ihan täysin, valitettavasti huonoon suuntaan. Toisaalta hänellä itsellään on käsittääkseni ihan hyvä olo, mikä tietysti positiivinen asia.

Anonyymi

22.9.2011 13:13

^

Jatkuu:

Kannattaa kuitenkin pohtia omaa tilannetta, joko yksin tai jonkun toisen (kaverin, psykologin, jonkun) kanssa. Jos elämässä on omasta mielestä kaikki hyvin, mutta silti on vain paska olo tai mikään ei tunnu miltään, voi kyse ollakin vain jonkin välittäjäaineen vajauksesta (näitä on muitakin kuin pelkkä serotoniini). Toisaalta jos on asioita, mihin et ole tyytyväinen, on huono olo tod. näk. seuraus tästä. Silloin lääkkeitä paremmin auttaa asioiden muuttaminen haluttuun suuntaan tai asioiden käsittely hyväksyminen sellaisena kuin ne ovat. Jotkut tosin tarvitsevat lääkkeiden apua tähän, mutta tilanne yleensä korjaantuu kun asiat saa kuntoon. Pelkistä lääkkeistä on tällaisissa tilanteissa harvoin apua, koska ne eivät poista sitä, mistä paha olo tulee.

Anonyymi

26.9.2011 17:15

Tilanteessasi on se ihana puoli, että olet vielä nuori ja ehdit tehdä vaikka mitä. Esim. päästä sinne yliopistoon.

Anonyymi

26.9.2011 22:14

^
Ei kolmekymppinenkään mikään ikäloppu katiska ole, joten jos yliopisto kiinnostaa (joo, ymmärrän että asiat vaikea järjestää jos olet joku kuuden lapsen yh..) niin sinne vain.

Anonyymi

26.9.2011 22:58

Paniikkihäiriöistä voi itse treenata itsensä pois. Älä vaan rupea vetämään jotain rauhoittavia tai viinaa yhtä mittaa. Itsellä oli samoja ongelmia ikäisenäsi, mutta lähtivät pikkuhiljaa pois.

Anonyymi

29.9.2011 20:45

Oho, kiitti kommenteista, odotin ihan jotain vittuiluu

T: Aloittaja

Anonyymi

12.10.2011 02:44

Useimmilla paniikkihäiriön hoidossa paras lääkitys on beetasalpaaja kohtauslääkkeeksi. En suosittele psyykelääkkeitä kenellekään, joka ei ole itselleen/toisille hengenvaarallisessa tilassa ja tällöinkin kyseenalaista.
Monesti lähinnä haittavaikutukset puhkeavat ja ongelmat hautautuvat pillereiden turruttavan vaikutuksen alle. Terapiasta on apua, jos sattuu hyvä terapeutti.

Näiden ongelmien myöntäminen edes itselleen vaatii rohkeutta, joten uskon että pärjäät kun saat jonkinlaista apua kohtausten hallintaan. Se millaista apua, riippuu kohtaustesi oireistosta ja voimakkuudesta.
Hyperventilointia, sydämentykytystä, vapinaa, hikoilua, palelua, kuolemanpelkoa...?

Opiskella ehtii myöhemminkin, ensin terveys.