Kaverini teki hiljattain...
Kaverini teki hiljattain itsarin ja vaikka olimme ystäviä n. 6 vuotta niin asia ei kiinnosta oikeastaan yhtään. Minua itseasiassa hävettää, että joku minun kaverini oli niin heikko, että ei muuta ratkaisua löytänyt. Joskus mietin, että millaistahan elämä olisi jos olisin itse yhtä heikko? Onneksi on sentään tunteet melko vähissä niin ei pienistä liikutu.
19 kommenttia
Anonyymi
24.4.2013 09:48
mitäs jos vaikka tappaisit ittes ku oot hyödytön paska?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 10:03
Jos olisit ollut oikea tosiystävä, olisit huomannut ajoissa, että ystäväsi hautoo itsemurhaa ja olisit ainakin yrittänyt auttaa häntä hänen ongelmissaan sen sijaan että haukut häntä näin jälkeenpäin julkisesti netissä heikoksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 10:34
Nopea diagnoosi annetun tiedon perusteella on että olet narsisti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 11:18
selvästi asia sinua kiinnostaa kun tänne asti vaivauduit kirjoittamaan saadaksesi kommentteja.
narsismin sijaan lienet huomio-huora.
mutta älä välitä, ei mekään välitetä miltä susta tuntuu, tai ei tunnu. itke sitä illalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 12:06
Faktahan se on että itsemurha on pelkurin ratkaisu. Sen huomioimiseksi ei todellakaan tarvi olla narsisti (Ano 10:03), riittää että on tarpeeksi älykäs tajutakseen, että oma reaktio voi ja saakin olla erilainen kuin yhteiskunnan määrittelemä reaktio.
AP tunnustaa asian täällä, tuskinpa huutelee siitä kaveripiirissä, eli tunnistaa että omat fiilikset eivät ole yhteiskunnan sanelemien kanssa yksi yhteen.
Ja mitä vikaa siinä sitten on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 13:26
Itsemurha on (helppo) ratkaisu poistua tästä maasta. Miksi se olisi merkki heikkoudesta? Mihin on kadonnut kunniakas poistuminen, jos on vaikka tehnyt jotain suurta häpeää aiheittanutta?? Vrt. itämainen harakiri. Kaverissasi oli munaa tehdä oma ratkaisunsa, ite kehuskelet täällä omaa kyynisyyttäsi. Taidat olla ite aika heikko loppupeleissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 14:41
"Mihin on kadonnut kunniakas poistuminen, jos on vaikka tehnyt jotain suurta häpeää aiheittanutta?? Vrt. itämainen harakiri."
Ei itsari ole koskaan Suomessa tai suuressa osaa maailmaa ollut kunniakas poistuminen. Kyseessä on epätoivoinen teko, kun kaikki toivo on (muka) menetetty. Tuokaan kaveri ei varmasti tehnyt tekoa säästääkseen perhettään häpeältä, vaan koska ei nähnyt elämässä toivoa tai järkeä.
Kunniakkuuden tai pelkuruuden sijaan näen teon yksinkertaisesti äärettömän surullisena.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 22:31
Ei siinä ole kyse heikkoudesta, vahvuudesta tai häpeämisestä. Masennus tai ahdistus on tila jossa toinen tarvitsee apua. Kuka vain voisi olla hänen asemassaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2013 23:49
Kovimmat miehet joita olen ikinä tavannut, on itkeny.
Viimeksi kun olin asiakaspalvelussa ja eteeni asteli hiljaisin askelin vanhempi mieshenkilö. Hän oli veteraani ja sanoin hänelle: Olkaa hyvät, Sotiemme Isien taistelijalle. Veteraani katsoi minua ja otti käsistäni ja sanoi: Kiitos sinulle mies, olet niin kohtelias. Itse pidin pintani ja karkasin illemmalla yksin pukkariin itkemään. Hän näytti kaikilta isiltäni, ja kaikki heistä on taistellut ja tappaneet kuoliaaksi ihmisiä jotka puhuvat ensimmäiset sanansa...Pam!
Siinä miettimistä sulle.
Sunkaltaiset ihmiset pääsee kyllä pitkälle mutta itket lopulta siinä vaiheessa kun et tiedä miksi hikoilet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 04:28
Sulta puuttuu ymmärrys, ei tunteet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 11:50
" Hän näytti kaikilta isiltäni,"
Mitä vittua? Mulla on vaan yksi isä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 15:22
Fags of our fathers.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 17:10
Kylläpä sä oot vahva, kun sulta puuttuu myötätunto ja kyky eläytyä toisen tilanteeseen. Luuseri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
25.4.2013 22:13
Mutta missä on JJ, ja SPERMA?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.4.2013 15:47
Voihan se suru vielä jossain vaiheessa kunnolla iskeä. Rationaalisuus ja tunnekylmyys voivat olla keino suojata psyykeä liian suurelta tunnevyöryltä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.4.2013 13:48
Harmi kun vajakki yh äitisi ei älynnyt abortoida sinua aikoinaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.4.2013 13:55
Masennus ym. mielenterveydelliset ongelmat ovat sairauksia, joita on mahdoton ymmärtää ilman henkilökohtaista kokemusta. Ei käytännössä kukaan itseään tapa ihan kevyin perustein. Kun päänuppi menee sekaisin etkä enää hallitsekaan sitä mieltäsi, se on menoa eikä maailma näyttäydy ympärillä enää samalta. Ei siinä paljoa auta jonkun toitottama "lopeta se masentelu". Sama kun sanoisi syöpäsairaalle, että "parane".
Itsemurha on toki vittumainen ja peruuttamaton teko, mutta nykyään osaan myös osittain ymmärtää tämän ratkaisun tehneitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
päävaisydän
3.5.2013 11:03
Se on jännä juttu, kun kuolema on mielessä ensimmäisenä aamulla, pitkin päivää ja viimeisenä illalla.
Vastaa kommenttiinElämä ja ajatukset voineet olla yhtä ja samaa jo useamman vuoden.
Ajatuksille ja tuntemuksille ei ole välttämättä sen suurempaa syytä, vaikkakin voisi hyvin pedata asiat kasvatukseen ja siihen miten on itse ihmisenä kasvanut.
Voi olla viikkoja ettei asia vaivaa, mutta jälleen elämän vastoinkäymisten osuessa mentaaliin, voi tulla taas useamman päivän kestävä alakuloisuus, vitutus, sekä väritön, harmaa maailma vastaan.
Yksin tähän maailmaan tullaan ja yksin lähdetään. Kysymys on vain milloin ja miten. Onko toistapuolta edes olemassa?
Vastaa kommenttiin
Josse1
9.1.2014 20:31
Minun mielestäni itsemurha vaatii rohkeutta paremminkin, eikä ole pelkurimainen teko. Yleensä itsemurhan tekijät ovat masentuneita ja siinä tilassa ihminen pystyy helpommin tappamaan itsensä kuin terveenä ollessaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin