Kiinnostukseni omaa...

Anonyymi

11.3.2011 11:03

No voi BUU HUU!

Anonyymi

11.3.2011 11:17

Lähtikö vaimo rättipään matkaan ja lastasikaan ei anna sinun tavata? Yritit saada tapaamisoikeuden, mutta vaimon valheet sai sosiaalitantan puolelleen? Vittu, ollaan aika kaukana tasa-arvosta tässä maassa.

Anonyymi

11.3.2011 12:43

tapa ittes, vitun homoimpo.

Anonyymi

11.3.2011 14:30

samma här

Anonyymi

11.3.2011 16:19

Niinpä. Oikeasti kenenkään elämällä ei ole mitään merkitystä.

Anonyymi

11.3.2011 20:17

kokeile heittäytyä auton alle..

Anonyymi

11.3.2011 20:18

Toivottavasti jäät sinne auton alle ja elät loppuelämäsi ajan, esimerkiksi 90-vuotiaaksi sairaalassa hengityskoneessa kaulasta alaspäin halvaantuneena tajuissasi, mutta kyvyttömänä kommunikoimaan ympäristösi kanssa ja kykenemättömänä vaikuttamaan itse elämääsi mitenkään. Sitten sinulla on aikaa miettiä, että onko elämä kivaa vai ei.

Anonyymi

12.3.2011 07:20

Se millainen elämäsi on ja saatko siitä mitään irti on lopulta ennenkaikkea itsestäsi kiinni. Kuulostaa siltä että sinä olet joko syvästi masentunut tai sitten muuten elämästäsi puuttuu muuta sisältöä kun ehkä töissäkäynti ja telkkarin kattelu. Itse varmasti tiedät missä mättää, mutta sinä olet myös se joka voi muuttaa elämääsi haluamaasi suuntaan niin että alat saadakin siitä jotain irti! Masennukseen voi hakea apua, ja tylsyyteen auttaa se että alkaa kokeilla uusia harrastuksia yms ja löytää jotakin muutakin sisältöä elämäänsä kun ainaisen töissäkäynnin.

Anonyymi

12.3.2011 09:17

Ihan tuttua. Samalta tuntunut jo noin viimeiset kymmenen vuotta. Joku viisas filosofi taisi joskus sanoa että "elämä on parhaimpina hetkinäkin hyvin keskinkertaista".

Kun lapsena on vielä uutta opittavaa ja maailma hämmästyttää ja kummastuttaa, elämä tuntuu vielä jännittävältä. Mutta aika äkkiä kun kasvaa aikuiseksi ja on jo nähnyt kaikki ihmismielen kummallisuudet ei mikään enää yllätä. Sitä tajuaa, että maailmassa sattuu erikoisia asioita ja ihmiset ovat kykeneväisiä mitä erikoisimpiin temppuihin. Joten mitä tahansa tapahtuukin reagoin siihen toteamalla "entäs sitten?" Mikään ei ole enää niin erikoista että ansaitsisi huomiota.

Anonyymi

12.3.2011 23:36

Ihan samahan se onkin?

Anonyymi

13.3.2011 21:59

Mene lääkäriin.

Anonyymi

14.3.2011 09:20

Sama.

Anonyymi

14.3.2011 15:22

Oletko masentunut? pitäisikös jutella jollekkin ystävälle tai lääkärille? saisit vähän lomaa ja aikaa itselle, levätä ja miettiä asioita. Kevät tekee tuloaan, moni masentuu keväällä.

Anonyymi

14.3.2011 17:29

Et ole tunteidesi kanssa yksin, sillä tunnustuksesi voisi olla ihan hyvin minun kirjoittamani, koska minusta tuntuu aina välillä ihan samalta kuin sinusta. Eli minustakin olisi aivan sama vaikka jäisin auton alle jne.

Anonyymi

4.6.2011 01:49

kiitos samoin.

Anonyymi

14.6.2011 23:48

Koita hakeutua lääkäriin, elämä on ihanaa kun vain sen huomaisit.