Löysin täydellisen...

Anonyymi

17.10.2011 10:38

Ai saatana, tälläiset on pahoja. Itse olisin neuvoton. Onko tälläiseen mitään ratkaisua? Siis sellaista, että kaikkien elämä jatkuisi mahdollisimman onnellisena? Toivottavasti ihmiset kommentoivat. Haluan kanssa kuulla mielipiteitä. Aloittajalle toivon voimia.

Anonyymi

17.10.2011 11:30

kait tuohon 20 donaan, sisältyy silikonitissit?? Jos ei niin hukka investointi.

Anonyymi

17.10.2011 13:05

Noi kiinteät D-kupit on kova juttu tuollaisenaan, silikoni menisi hukkaan.

Anonyymi

17.10.2011 15:01

Höpö höpö, huono...

Anonyymi

17.10.2011 15:33

Itse olen käyttänyt 20 tonnia hauskanpitoon. Ei mennyt rahat hukkaan.

Anonyymi

17.10.2011 15:47

Muistathan pyytää kuitit kuluista, ettet ole joutunut huijauksen kohteeksi? Miksi julkinen terveydenhuolto noin maksaisi? Otapa selvää.
Miksi jatkat jos et saa muuta kuin kärsimystä ja toinen ei arvosta? Keskusteleeko hän edes?

Anonyymi

17.10.2011 21:18

Tää ei ole totta.

Ja jos olisi, olisi tunnustus:"olen tyhmä"

Anonyymi

17.10.2011 22:36

ei ole kyse siitä ettei se arvostaisi. jos se on katsos sairas, se on sille ihan valtava henkinen rasite. henkensä puolesta taisteleva ihminen on erittäin itsekäs eikä jaksa, osaa, pysty, edes tajua että voisi olla läheisilleen parempi. koita jaksaa ja toivotaan että se paranee ja asiat muuttuu taas paremmiksi.

Anonyymi

18.10.2011 15:42

^^^Muahahahahaha. Julkinen terveydenhuolto ohjaa suoraan saattohoitoon kaikki vähänkin flunssaa pahemmat tapaukset. Ajoissa kuolevat potilaat on silkkaa rahaa valtion kassaan. Ja arvot tässä mielessä vain ja ainoastaan koventuvat jatkossa. Itsekäs ja kusipäinen kansa kun on.

Toi summa on poltettu varmuudella yksityisellä. Siellä sentään saa vielä hoitoakin.

Ps. Kaveri sai julkiselta tappotuomion, hakeutui yksityiselle ja nyt on vuosikymmen takana ilman merkkiäkään sairaudesta. Makso perkeleesti mut tais kannattaa.

Pss. onneksi itse olen rikas. Sitten jos ja kun tulee tarve niin pääsen sentään hoitoon.

Anonyymi

18.10.2011 22:08

Eiköhän tyttö arvosta. Mitä oikein haluaisit häneltä?

Anonyymi

19.10.2011 02:17

Jos hän taistelee nuorella iällä vakavan sairauden kanssa se varmaan jo sinällään on niin raskasta ja masentavaa että hänellä ei ehkä riitä voimavaroja riittävästi huomioimaan läheisiään. Vaikea tilanne kieltämättä teille kaikille. Mitä toivoisit että tyttöystäväsi tekisi jos tilanne olisi toisinpäin? Tsemppiä sulle mitä sitten päätätkin:)

Anonyymi

19.10.2011 14:08

Voi ihmiset, kyllä se terveydenhuolto maksaa, jos ei halua makuuttaa sairautta pitkässä leikkausjonossa, jolloin paranemisennuste huononee... Siihen sitä on euroja palanut ja joo, pelastin varmaan naisen hengen niillä rahoilla ainakin kerran. Julkisessa olisi tullut jo noutaja. Jos ei ole rahaa, joutaa kuolla Suomessa, siltä näyttää, vaikka olisi 25-vuotias nuori nainen.

Haluaisin kuulla, että tekojani arvostetaan ja kun taas venyn pitämään huolta, tuntea että se on erikoinen juttu, eikä vaan jotain mitä hän on oppinut odottamaan. En halua olla itsestäänselvyys. Haluaisin kans edes jotain positiivisuutta elämään ja kans välillä emotionaalista tukea kun sitä tarvitsen, eikä niin että itse aina kannan toista.

Sen verran voin selventää, että pettämässä en koskaan ole. Kevyt random nettiflirtti on ollut vain sitä, kaipaan sellaista myös häneltä. Jos väsyn liikaa, on kai pakko erota.

Anonyymi

19.10.2011 16:07

^ Kaipaat sairaalta ihmiseltä flirttiä? Taidat olla aika sekaisin. Ei kai raskaassa elämäntilanteessa oleva ihminen jaksa huolehtia muista tai suitsuttaa kiitoksia. Kiitollisuuden osoittamisen aika tulee vasta paljon myöhemmin, jos tyttö edes selviää. Ehkä on parempi että eroatte jos et tuon vertaa ymmärrä niin tyttö löytää arvoisensa miehen sitten kun on parantunut.

Anonyymi

19.10.2011 18:20

^ Tyypillinen nainen, olettaa että mies tietysti uhraa kaiken itsestään ja itseltään naisen takia, eikä tarvitse mitään vastineeksi.

Anonyymi

19.10.2011 18:28

^ Tyypillinen mies. Ei ymmärrä miten vakava sairaus verottaa ihmisen voimavaroja.

Anonyymi

20.10.2011 08:25

^ Tyypillinen nainen - vika on aina miehessä. Toi kaveri just sanoo pitäneensä siitä huolta pitkään ja polttaneensa vitusti rahaa. Onko sitten väärin toivoa, että toiselta sais ees kiitoksen välillä tai jotain? Naisen näkökulmasta varmasti on; on ilmiselvää että miesten asema on vaan pitää huolta ja maksella laskuja.

Anonyymi

20.10.2011 10:31

Ylimääräinen uhriutuminen ei kyllä edistä kenenkään asiaa. Tunsin parin josta nainen lamaantui täydellisesti sairautensa kanssa. Mies huolsi ja odotti tilanteen paranevan toistakymmentä vuotta ennen kuin lähti. Jos aloittajalla on kymmenen vuoden korpivaellus edessä niin suosittelen eroa. Saa myös naiseenkin vähän ryhtiliikettä. Kaikki voittaa.

Sairaus on henkilökohtainen tragedia. Ei tarvitse vetää koko lähipiiriä mukana alakuloon. Ryhtiä siihen elämään, vaikka olisikin tiukka paikka. Huomaa että omakin elämänlaatu paranee, kun ei vain voivottele sohvanperällä. Menee elämä ihan hukkaan. Sairaudenkin kanssa voi elää täysillä.

Anonyymi

21.10.2011 00:01

Jos kyseessä on syöpä, katso Massimo Mazzuccon dokumentti Miksi syöpää ei saa parantaa. Etsi dokumentissa esitetyt syöpäklinikat esim. Meksikossa ja lähetä hänet sinne.

http://www.uusinakemys.fi/2011/01/19/29-1-miksi-syopaa-ei-saa-parantaa/

Anonyymi

21.10.2011 10:45

Sairastin syövän vuosia sitten ja kemoterapia vaikuttaa ihmiseen niin kokokonaisvaltaisesti, että en ihmettele jos tyttösi ei jaksa olla erityisen kiitollinen elämäntilanteestaan (vaikka ei olisikaan välttämättä syöpä). Aviomieheni pysyi rinnallani, valittamatta ja vahvana kuin kallio. Olen hänelle siitä erittäin kiitollinen, joka päivä, mutta en ollut kenellekään kiitollinen ollessani sairas. Kirosin tuuriani ja keskityin selviytymään. Jos tuntuu ettet jaksa olla vahvana ja kaipaat flirttiä yms normaaliin elämään kuuluvia asioita liikaa niin ehkä on parempi erota. Vähän tuntuu siltä että tunteesi eivät ole tarpeeksi voimakkaat tyttöä kohtaan muutenkaan.

Anonyymi

25.10.2011 15:25

heivaa vittuun se kiittämätön ämmä. Naiset on tuollaisia. :)

Anonyymi

8.11.2011 13:51

Mieheni sairastui vakavasti viitisen vuotta sitten ja olen nykyään hänen omaishoitajansa. En mitenkään jaksaisi, mikäli hän ei olisi säilyttänyt persoonaansa, lempeyttään ja huumorintajuaan. Ei hän tietenkään jaksa koko ajan olla positiivinen, mutta muistaa aina kiittää, kun teen jotain erityistä, kuten siivoan hänen ripulinsa lakanoilta. Vaikka vaikeaa välillä onkin, hän on ehdottomasti minulle tärkein ja rakkain ihminen. Näinä pinnallisina aikoina koen kiitollisuutta siitä, että tosi rakkaus on muuta kuin pintaa. Vakava sairastuminen on totta kai shokki sekä sairastujalle itselleen että läheisilleen, mutta ei siihen voi jäädä käpertymään, jos meinaa ottaa elämästä kiinni niin kauan kuin elämänlankaa on suotu.

Anonyymi

8.11.2011 13:56

Puhu näistä ajatuksista, tunteista ja odotuksista kumppanillesi. Ei hän voi tietää ajatuksiasi eikä muuttaa käyttäytmistään, mikäli et ole hänelle rehellinen (=jätät sanomatta). Kerro, miten olet hänen sairastumisensa kokenut ja mitä se on sinulta vaatinut ja mitä tarvitset, jotta jaksaisit olla edelleen hänen tukenaan. Joka tapauksessa, suhteessa kuin suhteessa, vain avoimuudella voi päästä eteenpäin ja syventää rakkautta.