Mä vihaan äitiäni...
Mä vihaan äitiäni! Sitä ei kiinnosta mikään, se ei voi auttaa mua missään koskaan, se ei oo ikinä edes sanonut et on ylpee/tykkää musta Mua ahdistaa suunnattomasti...
Mä vihaan äitiäni! Sitä ei kiinnosta mikään, se ei voi auttaa mua missään koskaan, se ei oo ikinä edes sanonut et on ylpee/tykkää musta Mua ahdistaa suunnattomasti...
8 kommenttia
Anonyymi
13.11.2004 13:11
... Mä olen elämäni aikana puhunut noin 10x äitini kans vaiks se asuu samas talos, mu 1 sisko muutti pois ku olin 6,en oo sen jälkee nähny, sama kävi seuraaval ku olin 8 ja sama kolmannel ku oli 10, mul ei oo myöskään niiden numeroo,tiedän et niil on lapsii, en tiedä monta ja minkä nimisii. isä on sanonut et vahinkokakaroi me kaikki ollaa et hän ei oo ketää toivonu,äiti vaa oli nii paskamainen et jätti pillerit pois.molemmat vanhemmat on juoppoi,kumpikaan ei oo koskaan soittanut lapsilleen.isäl on myös aivovamma jonka sai töistä ja sekotti sen pään täysin. Ja mitä vittua siitä sitten, ulkona on silti kaunis ilma ja rinnassa hyvä mieli;) mul ei oo ikinä ollu ketään tukena, mut en mä oo sellast myöskää tarvinnu vaan ite hankkinu töitä ja olen tasapainoinen enkä ees ryyppää pahemmi,muutaman kerran vuodes,hanki elämä ja lakkaa valittamast pikkuasioist.sun elämäs on sentää ihanaa verrattuna kenialaisee pikkuneekeriin kenel ei oo käsii.hemmoteltu uusavuton...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2004 14:34
En mäkään ole tullut koskaan äitini kanssa tosi hyvin juttuun. Tuntuu, et sille on ollu aina mun sisko tärkeämpi kun mä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.11.2004 21:30
mies 23:
Kaikki ei oo selvityjiä luonnostaan. Tunnustajan vahvuudet on ehkä muissa asioissa kuin sinulla. Ole siis tyytyväinen jos itse pärjäät ja toivo,ettei vanhat traumat ala pelotteleen myöhemmin, joillain esim vasta 50-vuotiaina.
Tunnustajalle:
Vastaa kommenttiinSellasta se elämä on vaikeiden porukoiden kanssa. Voit vaikuttaa vain omiin asenteisiin. Kannattaa nähdä itsensä mieluummin selviytyjänä kuin uhrina ja nähdä vanhempien heikkoudet säälittävinä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2004 14:06
Kaikkihan olemme vain ihmisiä. Yleensä
Vastaa kommenttiinympäristömme on sellainen joksi sen
muovaamme omalla käytöksellämme. Vanhemmillakin on joskus vaikeata erityisesti nyky vanhemmilla jostain
kumman syystä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
15.11.2004 15:43
Tämä on vakava asia, ei pidä suhtautua ko. tilanteeseen heppoisesti. Sinulla on perinteinen tytär-äiti -dilemma jonka taustalla lienee evoluution peruilta oleva kilpailu siitä kumpi saa imeä iskän kikulia illalla? Heittäkää vuoroista aina noppaa ja se kumpi saa silmäluvuksi isomman lukeman voittaa. Silleen se suhde paranee eikä tule känkkäränkkäkausia elämään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.11.2004 11:57
alkoiko puperteetti?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.11.2004 11:32
niin, sama ongelma. se ei koskaan ole kannustanut mua mihinkään, haukkuu aina vaan joskus kuinka huono olen, eikä ymmärrä mitään. piilovittuilee jatkuvasti ja sillon vaihdevuodet.. *huoh*
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.11.2004 00:05
Mä sit taas en ole koskaan tullu toimeen isäni kans.20 vuotta asuttiin samas taloudes, eikä koskaan olla oikeen mitään puhuttu. Mut onneks mul on ihana äiti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin