Masennukseni on mennyt...
Masennukseni on mennyt siihen pisteeseen jolloin melkein mihin vaan voi vastata joko aha tai okei.
Hukun töihin jonka takia näen tyttöystävääni todella harvoin.
Tyttöystäväni luulee etten enään välitä hänestä, vaikka hän
on kaikkea mitä voisin toivoa.
Ja sitten kun hän kysyy mikä minulla on, en saa sanaa suustani, vaikkas sen ei pitäis niin vaikeata olla.
Melkein ainoat päivät milloin näemme toisiamme, on viikonloput, jos satuu vapaata olemaan, ja silloinkin yleensä nukun pitkään liiallisen väsymyksen takia.
Kun herään, tyttöystäväni lähtee käymään kaupungissa ja tulee illalla takaisin.
En enään tiedä miten saisin suuni auki, vaikka se ei niin vaikeaa pitäisi olla. Masentuneena on vaikea tehdä mitään.
13 kommenttia
Anonyymi
13.5.2004 18:06
Mene ihmeessä lääkäriin! Masennukseen on olemassa hoito. Olet nuori mies; älä pilaa elämääsi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 18:18
Mene lääkäriin. Käske tyttöystävän varata sulle aika.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 18:34
TYÖ ON TYÖTÄ!!! Alä unohda sitä!!! Työlle on oma aikansa, joka EI SAA VIEDÄ OMAA ELÄMÄÄ!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 18:41
Minä nousin pitkäaikais masennuksesta yksin ylös. Saatanan vaikeeta mutta en mä sitä miettinyt. Mä en luovuttanut ja tiesin aina et musta tulee vielä jotain ja nyt 4 vuot taistelu ja masentaa paljon vähemmän. Loppu talvi ja alku kevät ovat vaikeita muuten alkaa olla jo aurinkoista. Ei pidä luovuttaa. Vaikkei uskois itseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 19:33
jos sul ei oo mitään HURJIA velkoja...niin vähennät tietenkin töitä!!!!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 20:53
Voi kuullostaa tyhmältä, mutta töitä en voi vähentää sen
Vastaa kommenttiintakia, koska "kohde" periaatteessa on mun harteilla.
Ja myöskin menot ovat sen verran isot ettei ole oikein
vaihtoehtoja.
Ammattia ei viitsi vaihtaa, koska opiskelen juuri oppisopimuksella, ja en tätä haluaisi lopettaa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
13.5.2004 23:53
Jos et saa tyttöystävällesi sanottua sitä, kuinka paljon hänestä välität, niin yritä vaikka kertoa se kirjeessä. Huomattavasti helpompaa..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.5.2004 03:09
Pienestä sinäkin masentelet. Toisilla ei edes ole tyttöystävää, koskaan ollutkaan, eikä edes masenna.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.5.2004 10:21
Sinä siinä ylhäällä voi oikeasti painua vittuun. "toisilla ei edes ole tyttöystävää", vittu sä olet sekaisin.
Masennus ja uupuminen on yksi paskimpia juttuja mitä kohdalle voi sattua. Itseltä meni maailman ihanin tyttö sivusuun, kun en jaksanut sen kanssa enää edes suuta avata.
Kukaan joka ei ole sitä kokenut ei voi tietää millaista se oikeasti voi olla.
Tunnustaja, soita lääkäriin, se on vaan yksi puhelu.
Vastaa kommenttiinKyllä tosta nousee aina lopulta. Selitä tyttö kaverillekkin
että mistä kenkä oikein puristaa.
tilanne oikeasti helpottuu heti kun rupeat puhumaan siitä ääneen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.5.2004 12:38
kuulostat ihan mun exalta.lupaava uran alku nokialla koituikin sitten helvetiksi.mina sain lahtea.tekisi mieli polttaa se koko laitos siella vitun ruoholahdessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.5.2004 15:21
Ota elämä löysin rantein. Puhu pahemmin jos et jaksa leperrellä. Kerro että voi että kun ottaa päähän ja että kumpa kaikki kuolis ja sais sen sun masennuksen niin kaikilla ois yhtä kivaa. Kannattaa aluksi vihjailla tällaisella ja sit alat syytää hirveitä asioita. Puhumalla pää selviää :). Okeesti en kehota tohon, mutta se ois jotenkin luontevaa mulle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2007 16:07
jos vetää töihin koko elämän niin huonosti menee. otin itse kaksi vuotta sitten loparit, nyt eletään perheen kans ja hyvin menee. TYÖ on vaan menetettyä vapaa-aikaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.5.2008 14:34
Itse pidin masennusta psykatrien keksimänä hömppänä, kunnes yksi parhaista ystävistään ampui aivonsa kattoon ahdistuksen käydessä liian suureksi. Enää en katso kieroon mieliala lääkkeiden syöjiä. Ehkä ne olisivat voineet pelastaa myös ystäväni, joka ei suostunut menemään lääkäriin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin