Minua ärsyttää se...

Minua ärsyttää se, että toiset onnettomuudet, kärsimykset ym. liikuttavat ihmisiä enemmän kuin toiset. Ihmisten sympatia tai empatia tuntuu jakaantuvan jotenkin sattumanvaraisesti.

Arkiset kärsimykset esim. nälänhätä köyhissä maissa ja tavalliset kuolemaan johtavat liikenneonnettomuudet Suomessa, joita sattuu lähes päivittäin, eivät synnytä ihmisissä suurtakaan liikutuksen tunnetta.
Sen sijaan sellaiset kärsimykset, joissa on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa tai jonkinlaista näyttävää dramatiikkaa, herättävät ihmisissä voimakkaampia tunteita.

Jos vaikka pienessä lehtijutussa kerrotaan, että keski-ikäinen mies on tappanut itsensä, saattaa se lukijassa herättää jopa pientä hilpeyttä - "sellaisia ne keski-ikäiset suomalaismiehet ovat". Vaikka kyseinen mies olisi kärsinyt useita vuosia vakavasta, hoitoa vaativasta masennukseta, niin asiaan ei vain liity tietynlaista dramatiikkaa, joka liikuttaisi ihmisten tunteita.

Toisaalta uskoisin, että ihmisiä ei ehkä kuitenkaan liikuta muiden kuin omaisille ja tutuille sattuvat ikävyydet, mikä on ihan järkevää - muutenhan pitäisi itkeä vähintään 240 h / vuorokausi. Ihmiset ehkä vain luulevat liikuttuneensa. Eivät lääkärit tai sairaanhoitajatkaan ota kovin voimakkaasti osaa esim. syöpäpotilaan kärsimykseen - muussa tapauksessahan he itse saattaisivat joutua valkotakkisten henkilöiden hoidettaviksi.

  • 26 v mies

9 kommenttia

Anonyymi

25.3.2004 15:12

niinku whà??

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

25.3.2004 21:17

Karsi toi tilitys kolmannekseen, niin sitten ehkä joku jaksaa lukea sen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

26.3.2004 02:34

Ihan asiastahan sä avaudut, mutta sellaisia me ihmiset ollaan. Menetin alle puoli vuotta sitten itse todella rakkaan ihmisen hyvin traagisella tavalla niin, että iltapäivälehdetkin saivat sivuilleen taas koristusta, mutta ei se minustakaan empaattisempaa tehnyt. Tosin olen aina ollutkin todella empaattinen. Juttu on se, että en mä tiedä, mitä mä kuitenkaan voisin asioille tehdä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

26.3.2004 02:34

Ihan asiastahan sä avaudut, mutta sellaisia me ihmiset ollaan. Menetin alle puoli vuotta sitten itse todella rakkaan ihmisen hyvin traagisella tavalla niin, että iltapäivälehdetkin saivat sivuilleen taas koristusta, mutta ei se minustakaan empaattisempaa tehnyt. Tosin olen aina ollutkin todella empaattinen. Juttu on se, että en mä tiedä, mitä mä kuitenkaan voisin asioille tehdä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

26.3.2004 12:25

Onko ihme, ku ollaan lapsesta asti katottu jenkkileffoja/sarjoja, niiden perusteella aika monen käsitys elämän dramatiikasta tuntuu nimittäin muodostuvan. "Oikea elämä" ja toisten oikeat kärsimykset ei herätä yhtä voimakkaita tunteita ku Kauniiden ja Rohkeiden käsikirjoitetut avioerot ja kuolemat. Ollaan me niin turtuneita.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

28.3.2004 13:47

Kyllä Konginkangas ainakin herätti empatiaa, kynttilät syttyy jatkuvasti.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

28.3.2004 15:40

Konginkankaan onnettomudessahan oli juuri sitä oikeanlaista dramatiikkaa, mikä liikuttaa joidenkin ihmisten tunteita. Näyttävä onnettomuus, jossa oli poikkeuksellisen monta kuolonuhria.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

30.3.2004 16:15

Ihminen syntyy, elää ja kuolee pois. Jokaisella elämällä on tarkoituksensa. Tarkoituksetonta tai merkityksetöntä elämää ei ole.
Jos ihmiset katsoisivat ympärilleen ymmärryksellä, he eivät pitäisi kuolemaa pahana.
Media ruokkii epätoivoa, pinnallisuutta ja tätä paljon esiintyvää "uhri" -käsitettä. Tällä uhri-ajattelulla saadaan ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja vääristynyttä sentimentaalisuutta luonnollisesta asiasta; kuolemasta. Ihmiset eivät ymmärrä kuolemaa siirtymiseksi, vaan pitävät kuolemaa loppuna. Elämän loppuna?
En sano, etteikö sympatiaa pidä tuntea jos joku lähtee. Pitääkin tuntea.

Se, että sentimentaalisuutta käytetään viihteessä, on aika makaaberia. Ihmisiä ikään kuin johdatellaan ajattelemaan tavalla, josta on joillekin hyötyä. Sääli ei auta ketään, koska on luonteeltaan negatiivista. Miettikäähän. Kuka valitsee mitä medioissa nostetaan esiin?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

30.3.2004 16:59

Mikä ihmeen Konninkangas?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kirjoita kommentti

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi