Minulla on pakkomielle...
Minulla on pakkomielle entiseen opiskelukaveriin. Pari vuotta sitten välillämme oli selvästi jonkinlaista kemiaa. Kaveri ei uskaltanut tehdä mitään, koska olin nainen. Minä en uskaltanut edetä, koska olin varattu. Mitään ei koskaan tapahtunut. En pysty unohtamaan häntä, mutta en uskalla ottaa yhteyttäkään, koska pelkään kuvitelleeni kaiken. Säälittävästi stalkkaan häntä Facebookista monta kertaa viikossa. Eihän minulla olisi edes mitään menetettävää. ARGH!
6 kommenttia
Anonyymi
19.11.2012 18:05
ARGH!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.11.2012 19:38
Jätä se sika, luohtua luonani. *Tarkise: ISO* ps. toivottavasti olet hoikka ja sportti!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 07:33
Kaveri siis pelkää naisia? Kannattaako sellaiseen kaveriin uhrata ajatuksia? Ei se toimsi kuitenkaan, koska ennen pitkää alkaisit haikailla miehisen miehen perään ja pettäisit kaveria.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 09:04
Pyydä treffeille. Ei se niin vaikeaa ole...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.11.2012 22:01
Tässä taitaa olla kyse kahdesta naisesta? Näin minä ainakin ymmärsin.
Sitä taas en ymmärrä, miksi tapaamisen ehdottaminen on niin vaikeaa. Eihän sen tarvitse olla mikään treffikutsu. Sen kun ehdotat tapaamista tuon yhteisen opiskeluhistorian verukkeella. Jos asutte nykyään eri kaupungeissa, sanot, että olet tuloossa vierailulle hänen asuinpaikkakunnalleen ja että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Facebook-stalkkerina voit tietysti myös tsekata, onko tämä toinen osapuoli osallistumassa lähiaikoina johonkin tapahtumaan, johon voisit "sattumalta" osua samaan aikaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.11.2012 03:46
Mitä kauemmin odotat, sen huonommat mahdollisuudet sinulla on. Useiden vuosien odottelun jälkeen toinen osapuoli on jo todennäköisesti unohtanut sinut, vaikka hän alunperin olisikin ollut kiinnostunut.
Kysy itseltäsi, HALUATKO todella tavata entisen opiskelukaverisi. Kestäisitkö sen, että saisit häneltä rukkaset? Se olisi kylmää vettä sinun niskaasi ja joutuisit luopumaan haaveistasi ja parisuhdetoiveistasi, joita sinulla selvästikin on tätä ihmistä kohtaan.
Nykyisessä tilanteessa sinulle jää kaksi hyvää vaihtoehtoa. Joko otat selvää vastapuolen tunteista TAI annat itse itsellesi rukkaset eli unohdat koko ihmisen.
Kolmas (huono) vaihtoehto on se, että et ota selvää vastapuolen tunteista mutta jatkat nykyistä elämääsi "pakkomielteen" kourissa. Stalkkakat häntä facebookissa, haaveilet ja ajattelet, että kyllähän tästä voisi suhde syntyä jos vaan uskaltaisi kutsua vastapuolen treffeille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin