Minulla on...
Minulla on mielikuvituspoikaystävä. Enkä ole edes hullu.
En ole missi enkä rumakaan. Ihan tavallinen. On huonoja kokemuksia, teinitytöstä pitäen. Väkivaltaa, seksuaalista ja nyrkistä tullutta. Taloudellista hyväksikäyttöäkin. (Rasistipellet, turvat kiinni; kokemukseni ovat kantasuomalaisista.) En luota enää. En haluakaan. Pysyttelen erossa miehistä. Väistän aina, kun joku sellaista tuttavuutta yrittää. Koetan kai suojella itseäni: varmaan on kivojakin ihmisiä, vaan kun ei sitä etukäteen tiedä. Mutta tarvitsen lohtuni. En osaa kuluttaa romanttista viihdettä, joten kehitin aikuisversion mielikuvituskaverista. Kuvittelen pitkin päivää, mitä juttelen mielikuvitusmiehen kanssa ja mitä yhdessä tehdään. Jaan päiväni sellaisen kanssa, jota ei oikeasti ole. Säälittävää, kyllä, mutta helpottaa hieman.
25 kommenttia
Anonyymi
7.1.2013 14:34
Vaimollanikin on mielikuvituspoikaystävä. Tämä nai vaimoani melkein päivittäin - tai siis öisin... Tyyppi ravaa ympäriinsä kehumassa saaneensa vaimoltani, vaikka se on niinpäin, että vaimoni on antanut. Arvaa kuinka nauramme yhdessä vedet silmissä vaimoni tullessa aamuisin kotiin. Ihan kahjo tyyppi, varsinainen älykääpiö!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.1.2013 16:18
"varmaan on kivojakin ihmisiä, vaan kun ei sitä etukäteen tiedä..."
Daa... että ei tiedä vai? Ainakin vihjeitä siitä, että joku ei ole ihan kiva, on helppo etsiä tietyistä asioista. Ainakin kannattaa pysyä kaukana kaikenlaisista linnakundeista (entisistä ja nykyisistä), hörhöistä, juopoista, uskonnollisista kuten muistakin fanaatikoista, verikostoihin taipuvaisten kulttuurien edustajista sekä mielenterveydellisistä häiriöistä kärsivistä henkilöistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.1.2013 19:15
Ei taida kuitenkaan helpottaa riittävästi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.1.2013 21:07
Et ehkä ole hullu, mutta vois olla ihan ittes kannalta järkevää mennä terapiaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 00:24
Tjaa. Onhan sitä kokeiltu, terapiaa meinaan. Enpä osannut löytää sen(kään) puuhan ideaa; maksaa nyt satasia siitä että puhuu seinälle, joka esittää paolocoelhosti filosofisia fraaseja itsensä hyväksymisestä messevän tuntiliksan juostessa. Varmaan se joillekin toimii, vaan eipä tuo maailmaa tai muita ihmisiä muuta. Otan silläkin rahalla mieluummin vaikka etelänloman. Tai parikin.
Ja joo, voihan ne näkyvimmät riskit kiertää. Vaan eipä se estä joutumasta niiden kunnollisten tavisten tielle, joiden vähän tulee käytyä vieraissa ja älä nyt suutu hei, eihän se mulle mitään merkinnyt. Todennäköisyysmatikkaa kai tämä lopulta vain on. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 10:44
No et ehken ole hullu mutta kyllä tuolle käytökselle joku f-luokitus löytyy...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 12:14
Vakka kantensa valitsee. Tiedätkö mikä on kaikille parisuhteillesi se yhteinen tekijä? Sinä. Huonoon parisuhdehistoriaan löytyy suurin syyllinen aina peiliin katsomalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 14:25
Ompas ihanaa porukkaa täällä kommentoimanssa, voi voi voi! Ap:lla on varmasti toimivampi ja parempi suhde kun mihin monet koskaan tulevat päätymään.
Onnittelut ihanan miehen löytymisestä :)
Ja kiitos vinkistä, ei muuten olisi yhtään huonompi idea itsekin kokeilla, saisi ainakin suuri sitä mitä tahtoo ja ansaitsee. Ei tyytymisiä, ei valehtelua, hyväksikäyttöä, tai sitä kaikkea muutakaan p*skaa mitä perinteiset parisuhteet tuovat mukanaan...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 15:21
Mielikuvituspoikaystävälläsi on varmaankin aivan valtava peenis? Mulla jos olisi mielikuvitustyttöystävä, niin sillä olisi ainakin tajuttomat hinkit.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 15:21
No mikä ettei. Mutta ihmistuntemuksen kasvaessa, uskallat ehkä jutella muillekin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 18:00
I feel you sister! Voisin itsekin harkita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.1.2013 19:51
Perätön otaksuma...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2013 07:40
Eiköhän tuo ole enemmän sääntö kuin poikkeus. Me suomalaiset ollaan niin epäsosiaalisia. Mullakin on mielikuvitus fuckbuddy. Ajattelen häntä joka ilta, kun vedän käteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.1.2013 14:41
Jos netissä johonkin voi luottaa niin näköjään ainakin siihen, että Hommaforumin vakirustaajat ja muut peräkammarin pojat kyllä ryömivät koloistaan aina, kun jossain vain jotakin sanotaan suomalaisen miehen ei-niin-kivoista tekemisistä. :D Ottaa vissiin itsetunnon päälle, ettei jokaisen raiskauksen takana piilekään somali? ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.1.2013 11:55
Olen samassa tilanteessa, mutta kuvittelen tyttöystävikseni tuttuja ja kollegoita. Koitan tutustua heihin, mutta olen (muiden mielestä näemmä) liian ruma, en kelpaa kellekään. Varmasti myös ammatti vaikuttaa paljon. Mielestäni minulla on hyvä itsetunto, en ole epätoivoinen ja olen urheilullinen.
Olin pitkään avoliitossa, 7 vuotta ja silloin kyllä tarjouksia tuli. Olen vartaloltani urheilullinen, hiuksiltani lähes kalju joten ajelen kaljuksi, 180cm. Pukeudun siististi, en haise pahalle.
Olen ollut sinkku 3 vuotta, enkä ole kertaakaan ollut naisen kanssa. Ja avaudun tänne koska muuallekaan en enää voi. Olen lopussa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.1.2013 13:39
^Lopeta se urheileminen ja ala juoda kaljaa päivittäin. Varmasti alkavat naiset taas kiinnostua. Vapaat ja varatut.
t. Juopporetkupanomies
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.1.2013 17:39
^^Avaudut tänne= tosiaan, olet lopussa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.1.2013 17:52
Minun mielikuvitustyttöystäväni ei muka pysty matkustamaan kun sillä on kaikenlaisia pelkotiloja yms... Nyt se kuitenkin oli yhtäkkiä ulkomailla lomalla ja pettikin minua, kyllä mies sen vaistoaa. Mielikuvitusta tai ei, niin naiset pettää aina.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.1.2013 09:49
Syötkö jotain lääkkeitä ?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.1.2013 22:05
Hulluja mitä hulluja... tätä se avohoito ja resurssipula teettää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.1.2013 14:18
Minulla on mielikuvitusminä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.1.2013 21:39
Lääkkeitä? On niitä joskus kirjoitettu, mielialalääkkeitä, nykyantibiootteja joita saa yhtä helposti kuin antibiootit työterkkarille vuodatettuun feikkiflunssaan silloin, kun piti saada vähän ekstravapaata. Muutama sekotti pakan entistä pahemmin, lopuilla ei vaikutusta, paitsi lovi tiliin. Hyvää bisnestä ne, ei siinä. Rauhoittavat ihan ok, vaikkei ahdistuneisuus- tai tuskatiloja enää juuri tule: tottunut, tunnekartta tasaantanut kivan harmaaksi.
Mies41: sitä tottuu. Sopeutuu. Toisin kuin ehkä voisi olettaa, en jaksa olla katkera tai vihainen, että ei sen näin pitänyt mennä. Ei, muttei elämä ole prosessi jonka voi aina itse päättää. Sillä mennään, millainen pakka jaettiin. Minun näyttää tältä. Onneksi on sentään edes se hyvä mielikuvitus. (Joskus harmittelen, että olen liian lujapäinen kajahtaakseni uskoon: kun katsoo niitä marmorikuulasilmäisiä jeesustätejä, ei voi kuin ajatella että se mielentila varmasti täyttää aukot elämässä yhtä tehokkaasti kuin päihteet joillakin.)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.1.2013 21:07
Epäilen vahvasti, että mielikuvitustyttöystäväni on nuorempana raiskattu tai muuten joutunut jonkinlaisen väkivallan kohteeksi, kun hän ei pysty luottamaan minuun edes mielikuvitusmiehenä.
Vastaa kommenttiinIsätön naisparka on varmasti ollut helppo uhri kaikenlaisille auervaaroille ja isänkorvikkeille.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
28.1.2013 19:57
Ihanaa etten ole ainoa jolla on mielikuvituspoikaystävä. Kaikki kestää aikansa. Löysin myös itseni kuvitteellisesta suhteesta kun olin ihastunut erääseen mutta siitä ei tullutkaan mitään, niinpä minä leikin meidän suhteen about 2 kk ajan ja kivaa oli.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.2.2013 21:12
Minä nautin mielikuvitustyttöystäväni mielikuvitteellisesta seurasta niin paljon, että olin todella vakavissani ja ajattelin jo lähes mielikuvituskosia mielessäni häntä. Nyt olen kuitenkin ottanut hieman etäisyyttä häneen molempien hyvinvoinnin vuoksi, koska aloin olla kummallisen agressiivis-negatiivisen tukahduttava, mutta siltikin hän on mielessäni usein.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin