Nautin siitä kun...

Anonyymi

30.6.2004 14:04

Ei sulla ole elämää, äläkä edes yritä hankkia sitä!

Anonyymi

30.6.2004 19:58

Ja se onkin se ei ole nautittava asia kun tuntemattomia kuolee.

Anonyymi

30.6.2004 22:45

Television vieroituskuurille. Jos vaikka ympäröivä elämä koskettaisi.

Anonyymi

1.7.2004 01:21

No ei sen pitäiskään kiinnostaa. Kaikki, jotka päivittelevät ääneen jotain Irakin sodan tai WTC-iskujen sun muiden kamaluutta ovat tekopyhiä.

Anonyymi

1.7.2004 02:16

Olen kanssasi TÄYSIN samoilla aalloilla! Ylimääräiset uutislähetykset ja kaikki se hypetys jonkin tapahtuneen ympärillä on mielenkiintoista seurattavaa. Sanokaa kylmäksi, mutta ei kyllä raapaise omaan sydämeen yhtään....paitsi sitten jos omille läheisille tapahtuu jotain...mut se on asia erikseen.

Anonyymi

1.7.2004 08:17

Se on sama ilmiö, mikä saa ihmiset katsomaan tosi TV:tä. Myötähäpeä, myötätunto, myötäjännitys... ja omassa turvallisessa pikkuympäristössä haetaan rajumpia tunneilmiöitä.

Samaan perustuu muuten huvipuistojen konsepti: turvallisissa oloissa keikutetaan, riepotetaan, tuntuu jännittävältä, mutta silti on turvassa.

Anonyymi

1.7.2004 15:29

Oon samaa mieltä. Oli ihan mukavaa katsoa eri kuvakulmista kun lentokoneet törmäs WTC-torneihin.

Ja uutisointia Estonian uppoamisesta seurasin. Ne nosteli niillä helikoptereilla ruumiita merestä.

Anonyymi

2.7.2004 04:55

Liityn joukkoon kummaan. Kylhän se on ihan mukava katella töllöstä WTC-turmaa tai Estoniaa. Ja varmaan on tosi ikävää uhrien omaisille, mut vittuuks se mua kiinnostaa. Henkilökohtasesti mua säälittää ja vituttaa enemmän ku Hollanti tippu.

Anonyymi

2.7.2004 10:46

Samaa mieltä. Ne, jotka kauhistelevat ja vuodattava krokotiilinkyyneleitä jossain kaukana kuolleiden tuntemattomien vuoksi, yrittävät vain peitellä itsessään herännyttä uteliaisuuden ja katsomisenhalun tunnetta!

Ei ihmiselle ole edes tarkoituksenmukaista surra tuntemattomien kuolemaa. Totta kai on ikävä ajatus, että toisaalla elämä on kurjaa, mutta jos asiaan et voi vaikuttaa, itkeskely on vain tekopyhää omantunnon hiljentämistä. Auttakaa tai olkaa hiljaa saatana.

Anonyymi

2.7.2004 11:27

Kuten Hugon Kurjissa todetaan, maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, joiden tehtävä on vain jatkaa sukua ja niitä, joiden tehtävä on muuttaa maailmaa.
Te olette kaikki (paitsi ensimmäinen nainen) selvästi ensimmäiseen ryhmään kuuluvia. "Lisääntykää ja täyttäkää maa". Ai niin, mut se on jo tehty. Mitäs teille nyt keksisi?

On katsokaas ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka on kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta pidemmällekin kuin oman navan ympärille. Televisio turruttaa hyvinvointivaltion sipsinsyöjäkansan ja vieraannuttaa todellisuudesta, koska televisiosta on totuttu katsomaan fiktiota, mutta siitä turtumisesta voi ja pitää pyrkiä pois. Asioista saa ottaa jopa ihan itse selvää ja miettiä vaikutuskeinoja. Siis olettaen, että jaksaa sen perseensä sohvalta nostaa.

Anonyymi

2.7.2004 11:52

Nainen 25 puhuu asiaa!

Anonyymi

2.7.2004 15:43

Nainen, joka kirjoitti klo 11:27

Luepa kirjoitukseni, yläpuoleltasi, uudelleen.

On eri asia muuttaa maailmaa kuin voivotella ja jeesustella. Suurin osa ihmisistä lisääntyy, jeesustelee, ja tuntee siten itsensä hyviksi. Puhetta on, ei tekoja.

Itketään muka kaukana kuolleita tuntemattomia, siksi, että siten saa hyvän omantunnon eikä tarvitse oikeasti tehdä mitään!

Tämä minua ärsyttää. Käsitin puheena olevan asian nimenomaan tämän tekopyhän jeesustelun arvosteluna - tunnustus oli, ettei sureta, vaikka yleisen mielipiteen mukaan ehkä pitäisi. Joku, joka sentään myöntää oman mukavuudenhalunsa, on jo pidemmällä kuin teennäinen, joka kiillottaa sädekehäänsä - ei suuret sanat suuta halkaise. Tekoja, ei puhetta eikä itkua.

Anonyymi

3.7.2004 00:16

Minä ainakin pyrin eri valinnoillani (esim. koulutus, kuluttaminen jne.) vaikuttamaan asioihin. Toivon voivani tulevaisuudessa vaikuttaa työlläni maailman ongelmiin, kuten sodat ja muut humanitaariset katastrofit.

Kuinka moni näistä "ei-tekopyhistä jeesustelijoista" onkaan vätyksiä, jotka perustelevat oman välinpitämättömyytensä ja itsekeskeisyytensä "rehellisyydellä"

Ja kyllä, minä suren aidosti kaikkia vieraitakin vääryyden uhreja.

Anonyymi

3.7.2004 13:00

kaikki jotka ovat erimieltä voivat ampua itsensä!
Ihan jumalattoman mahtavaa kuulla ja katsoa kun lähi-idässä kuollaan kun kuolijat ovat jenkkejä, brittejä jne.

Anonyymi

4.7.2004 20:21

Ja sitten, kun te naureskelijat ehkä joskus kärsitte ja kuolette, joku naureskelee teille samalla tavalla. Hehhehee. Helvetin hauskaa. Olispa muuten hauskaa nähdä, kun joku vaikka leikkais teidän päänne irti veitsellä. Sitä olisi sitten kiva naureskella.

Anonyymi

6.7.2004 10:36

Nainen 26 15:43

Alkuperäisessä tunnustuksessa käytettiin sanaa "nautin" ja haettiin omaan elämään jännitystä muiden kärsimyksellä. Kirjoitamme siis eri asioista. Ei tietenkään mikään tekopyhä jeesustelu siellä sohvan nurkassa ketään auta, mutta huonosti menee, jos muiden kärsimys saa aikaan nautintoa. Tätä kritisoin ja ylipäätään välinpitämätöntä asennetta oman mukavuudenhalun ylläpitämiseksi. Vaikutusmahdollisuuksia on monia, enkä tällä tarkoita kyyneleitä. Mutta kuten sanottua, on ihmisiä, jotka todella surevat tuntemattomien puolesta.
Olen samoilla linjoilla Nainen 29:n kanssa.

Anonyymi

6.7.2004 18:53

Minulla on Madridissa kavereita. Voitte kuvitella etten ole koskaan elämäni aikana pelännyt kenenkään puolesta niin paljon kuin maaliskuun junaturman aikoihin. Se sai tajuamaan, miten vähän meillä täällä pienessä kuplassamme on pelättävää. Itkin myös muiden, tuntemattomien takia, anteeksi jos joku kokee sen tekopyhänä jeesusteluna.

Voi meitä hyvinvointivaltion asukkeja, sairasta miten ihmisten päät on menny sekaisin. Ei tuollaiset onnettomuudet ole viihdettä, jotain saatanan hollywoodin menestysleffoja (vaikka ne sellaisiksi usein muutetaankin).

Mitkä väkivaltaviihteen seuraukset? Niinpä.