Olen 29-vuotias mies ja...
Olen 29-vuotias mies ja olen ollut vaimoni kanssa yhdessä useita vuosia, 2 viimeistä niistä naimisissa. Ennen kuin tapasin nykyiseni, oli minulla muutaman vuoden sinkkuaika, josta n. puolet olin etsimässä ei-niin-vakavaa seuraa kun taas toisen puoliskon ajan etsin kumppania. Olin siis onnellinen kun tapasin nykyiseni, sillä tulimme heti hyvin juttuun ja aloimmekin seurustella aika pian ensitapaamisen jälkeen. Ajattelin kaiken olevan kunnossa ja sinkkuelämän jääneen kauaksi taakse. Kaikki kuitenkin muuttui viime viikonloppuna. Olimme juhlimassa kaverini syntymäpäiviä isolla porukalla, kun minulle tuli baarissa juttelemaan kaunis nainen. Keskustelimme hetken ja kerroin hänelle olevani naimisissa ja että emme voi tehdä mitään lähempää tuttavuutta. Sen jälkeen tiemme erosivat ja ilta meni varsin rattoisasti kavereiden kanssa, enkä edes ajatellut asiaa sen enempää.
Nyt kuitenkin olen alkanut kaipaamaan tätä keskustelukumppania ihan mielettömästi. Musta tuntuu, että ihastuin sekä häneen, että siihen ihastumisen tunteeseen, joka tulee kun tutustuu uuteen ja kiinnostavaan ihmiseen. Siihen tunteeseen mikä on juuri ennen ensimmäistä suudelmaa, ennen ensimmäistä tanssia. Kaikkihan tietävät, että “perhoset” katoavat vatsasta pitkässä suhteessa jossain vaiheessa ja nyt tajuan miten paljon kaipaan niitä pirun perhosia. En oikein tiedä mitä tekisin, kun kaipaan tätä suhteellisen tuntemattomaksi jäänyttä naista.. Tiedän hänestä vain etunimen ja iän, en mitään muuta. Lisäksi asun isolla paikkakunnalla, joten en usko häneen enää törmääväni. Tämä ajatus tuntuu mielestäni musertavalta.
Totuus on, että en edes tiedä miksi mulla on tällainen olo. Tein aivan oikein ilmoittaessani suoraan tilanteeni ja mun pitäisi olla ylpeä itsestäni. Kuitenkin ajatus siitä, etten enää koskaan voi jutella ko. henkilön kanssa on vain tuskainen. Vielä viikko sitten olisin sanonut, että ”ne ajat ovat takana”. Nyt en tiedä mitä ajatella mistään. Miten ihmeessä yksi lyhyt keskustelu voi muuttaa tunteita näin paljon?
Tiedän, että tämä vuodatus on jo muutenkin tosi pitkä, mutta yksi asia mun on vielä pakko kirjoittaa.. mä en nimittäin edes tiedä mitä tekisin, jos minulla olisi ko. henkilön sukunimi tiedossani. Ottaisinko häneen yhteyttä? Mitähän ihmettä mä sanoisin? Ehkäpä toivoisin hänen näkevän tämän tunnustuksen, tunnistavan itsensä ja ottavan yhteyttä. Joskaan en keksi yhtään hyvää syytä miksi hän todella ottaisi yhteyttä, vaikka tajuaisikin olevansa kirjoituksen kohteena. Olin varmaan hänelle vain joku, josta hän oli hetkellisesti kiinnostunut ja joka kuitenkin antoi pakit. Enhän tiedä vaikka hän olisi 5 minuuttia keskustelunsa jälkeen lähtenyt baarista jonkun muun mukaan. Raastavaa.
23 kommenttia
Anonyymi
28.10.2010 13:05
Kiva kun otit yhteyttä. Nähdään taas samassa paikassa tänä perjantaina?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 13:14
no hyvä että et lähteny sen lutkan mukaan. Meillä oli kyllä hauskaa keravan yössä. t. miesperhonen jampasta
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 13:25
En jaksanut lukea.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 14:32
Kirjoituksesi perusteella voisin sanoa, että kyllä sä oikeasti tiedät miksi sulla on sellainen olo, mutta et vain pysty sitä nyt objektiivisesti käsittelemään. Totuushan on se, että et sinä kaipaa nimenomaan tuota naista, kaipaat sitä kuvaa, jonka olet hänestä päässäsi rakentanut. Ja ennen kaikkea kaipaat sitä ihastumista ja perhosia. Tämä nainen sattui vain olemaan sellainen, joka herätti sinussa nuo tunteet, ja nyt yhdistät tämän kaipauksen sinulle täysin tuntemattomaan naiseen, josta et loppujen lopuksi tiedä yhtään mitään. Ihastuit alussa ehkä tuohon naiseen, mutta loppujen lopuksi olet ihastunut pelkkään ihastumisen tunteeseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 14:33
Eli nyt järki käteen. Ihastumisia tulee ja menee pitkäaikaisissa suhteissa, sille ei vain voi mitään. Jos elää monogaamisessa suhteessa, on ne vain kyettävä asettamaan oikeille paikoilleen. Ei siinä ole mitään pahaa, että ihastuu, joskus pieni ihastuminen voi jopa piristää muuten niin kaavoihin kangistunutta elämää, mutta niille ei saa antaa tilaisuutta ottaa vallan omasta elämästä ja todellisesta parisuhteesta. Mitä tämä nainen on loppujen lopuksi pitkän parisuhteesi ja rakastamasi vaimon rinnalla? Pelkkä kuvitelma ja hetken ihastus. Ei syvällistä parisuhdetta kannata heittää hukkaan pelkän hetkellisen kuvitelman takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 14:34
Eli se, mitä haluaisin tässä sanoa, on, että voit löytää hänestä uudelleen ne samat asiat, joihin hänessä alunperinkin ihastuit. Lähtekää matkalle, ottakaa hotelliviikonloppu, tehkää jotain totutusta poikkeavaa ja irroittautukaa arjesta. Kokeilkaa uusia asioita seksin parissa tai loppujen lopuksi ihan minkä parissa vaan. Puhu vaimollesi siitä, että kaipaat teidän alkuaikoja ja ihastumista, ja että haluaisit taas kokea sitä uudelleen. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se on mahdollista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 15:35
^^voi vittu mikä naispuolinen dr.phil. laita ihmees työhakemusta sofian sohvan uudeks toimittajaks!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 15:43
Mä kaipaan suunnatomasti yhta ostamatonta audia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 16:08
Kirjoita seuraavalla kerralla tiivistetymmin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 17:23
Noin siinä käy kun on siivet leikattu ja sitten pääsee katsomaan toisten elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 19:43
En jaksanut lukea tätä romaania loppuun. Voisiko joku tiivistää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 19:48
Nyt tiedät mitä teet seuraavalla kerralla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 19:54
^Naimisissa oleva mies, kaverin synttärit, vieras nainen tuli iskemään, antoi pakit, nyt ruikuttaa perään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.10.2010 20:56
Kaipaat vain vaihtelua elämääsi. On kiva tuntea itsensä halutuksi, mutta romantisoit liikaa tätä pientä asiaa pääsi sisällä.
Vastaa kommenttiinAsetapa asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin ja mieti onko tuossa nyt mitään järkeä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2010 00:34
Älä analysoi eläämääsi puhki ja varsinkaan jonkun naisen kanssa,ei kukaan kauaa kuuntele ininää... Joskus ei voi itselleen mitään,inhimillistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2010 10:40
Niinhän se on: kun pikkujouluaika koittaa ja saa vähän glögiä, niin sitähän alkaa heti tehdä mieli myös torttua ja piparia..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2010 19:52
^Tuhmaa, mutta kuitenkin aika jouluista;-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.10.2010 23:30
Tässä joku ei täsmää ja se on sukupuoli. Olen ainakin luullut että vain naisilla on näitä todellisuudesta irrallaan olevia fantasioita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.10.2010 07:16
Taisin olla saman ikäinen, kun pohdiskelin samoja asioita. En yritäkään sanoa, mikä on oikea ratkaisu tuossa tilanteessa. Itse valitsin tai ajauduin sille tielle, että annoin mennä. Vuosien aikana naisia on ollut parisen kymmentä. Osa yhden illan tuttavuuksia, pisin "seurustelu" monta vuotta. Ja koko ajan olen ollut naimisissa saman naisen kanssa.
Mikään ei oikeastaan kaduta. Tavallaan hienoa olisi ollut, jos olisin elänyt uskollisesti vaimolleni. Toisaalta myös kaduttaa muutama tilaisuus, joihin en ole tarttunut. Jos saisin aloittaa alusta uudestaan, enpä tiedä, kumman tien valitsisin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.10.2010 11:45
Mistä tiedät, ettei tämä toinen nainen ole itse tahollaan naimisissa? Tai halua sinusta itselleen elättäjää? Tai että naisella on HIV? Tai naisella on täysin erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja mielihalut kuin sinulla?
Yritän vain sanoa sitä, että pidä kiinni vaimostasi, kun olet hyvän ja sopivan naisen löytänyt. Nussia voi tietysti kenen kanssa vain, mutta jos mietitään pitkää liittoa, niin siihen sopivia kumppaneita ei niin vain löydäkään. Nyt varaatte vaimosi kanssa reissun johonkin kaksistaan tai teette jotain muuta arjesta repäisevää yhdessä ja rakastut vaimoosi uudestaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.11.2010 06:46
Oih, minäkin kaipaan sinua, tuhmeliini.
Vastaa kommenttiinPs oon oikeasti mies.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
3.11.2010 09:38
Kiitos kaikista kommenteista, varsinkin niistä asiallisista (joskin tuo jouluinen glögi/pulla/pipari- kommentti saikin naurun aikaiseksi).
Jostain kumman syystä naisilta tullut palaute oli paljon asiallisempaa.. kiitos siitä.
T:Alkuperäinen
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.11.2010 14:04
niin jos tiedät etunimen ja paikkakunnan niin miksi et tee hakuia facebookissa etunimi + paikkakunta antaa osumia kuitenkin rajallisen määrän - voit ihan suht helpostikin neidin löytää jos vaan kuvasta tunnistat
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin