Olen äärimmäisen...
Olen äärimmäisen tylsistynyt kaikkeen - surkuhupaisaan uraani, poikaystävääni, talveen ja oikeastaan koko elämääni. Muistan, että olen joskus nauttinut elämästä, tehnyt asioita, kokenut paljon uutta ja mukavaa. Suurin pelkoni on, että loppuelämäni tulee olemaan tätä. Töitä, samaa arkea päivästä ja vuodesta toiseen...saman ihmisen naaman katsomista päivä päivän jälkeen. Mietin vain, minne se elämän hohdokkuus ja hauskuus katosi. Muutama vuosi sitten olin huomattavasti positiivisempi ja pidin elämääni varsin mukavana.
18 kommenttia
Anonyymi
6.3.2009 12:31
Jaa, kyllähän se uratyökin varmasti kyllästyttää ja varsinkin näin talvella, pikkupakkasessa verkkosukissa kadunkulmassa. Puhelinkopitkin on poistettu ja joutuu kohtaamaan samat asiakkaat ja naamat porttikongeissa.
Vastaa kommenttiinLaita kuule taskulamppu pilluusi, siinä on hohtoa ja kaltaisesi tuntien eivät asiakkaasi huomaa mitään tilanahtautta
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 15:01
On se itsestä kiinni minkälaiseksi elämän tekee. Naaman katsomista? Teettekö mitään yhdessä tai onko yhteisiä tavotteita/harrastusta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 15:34
Jätä se sika ja syö lääkkeesi!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 15:40
Ellämään kuuluu nousut ja laskut. Jahka kevät tulee ja valo lisääntyy, olokin helpottuu. Muista ulkoilla riittävästi ja yritä saada tarpeeksi valoa.
Jos tämä ei auta, niin mieti mistä päästä voisit aloittaa uudistukset.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 17:36
Kyllä siihen leipääntymiseen tottuu viimeistään 20 vuoden kokemuksen jälkeen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 18:11
No, talvi on jo taittumassa kevääseen. Kärsitköhän kaamosmasennuksesta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 18:27
Sama homma. Ainakin välillä mulla on hyvää, kun aurinko paistaa ajatuksiin. Tuntuu kuitenkin siltä, ja ainakin muistoissa on hienoja asioita, niin ne tulee kyllä pinnalle taas jossain vaiheessa. Kaikkea hyvää;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 18:41
mulla samat fiilikset. elämää en ole kyllästynyt. duunia vittu koko aika. sit ku tulee himaan, niin muija kattoo kaunareita ja muuta paskaa. ei koskaa tehdä yhdessä mitään. siks mä ilmotin sille, että nyt alkaa riittää ja haluan eron. pomolle sanoin, että mun vika duunipäivä on elokuun vikapäivä. mä lähden kiertää vuodeks maailmaa. lähe messiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.3.2009 19:20
olet masentunut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.3.2009 10:16
Kuulostat ihan vaimoltani.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.3.2009 13:15
Älä syytä ukkoas, jos olet itse paikoilleen jämähtänyt saamaton nahjus. Useimmat meistä tekee kaikkensa maksimoidakseen keskiluokkaisen turvallisuuden tunteen (ura, kämppä, kakara, mies/vaimo, kesämökki, seuramatka...) ja sit kun on siihen pisteeseen päässyt, mikään ei annakaan enää kicksejä ja alkaakin kaihoten muistella miten nuorena uskalsi ottaa riskejä ja heittäytyä asioihin mukaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.3.2009 19:58
Sama. Vituttaa kaikki vinkujat töissä ihan saatanasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.3.2009 14:22
Tee elämälles jotain?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.3.2009 18:07
pitäiskö sun alkaa fistaamaan itseäsi pilluun ja perseeseen??
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.3.2009 18:43
Turpa kiinni ja tee töitä. Muista käydä myös salilla, että jaksat painaa duunia 80-vuotiaaksi! Ai niin, eläkeikää ei sinun aikanasi enää ole.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.3.2009 08:51
Tervetuloa joukkoon. Ilmiötä kutsutaan aikuistumiseksi ja vanhenemiseksi. Sitähän tää on. Lohdutukseksi voin heittää vielä tämän osuvan sloganin "Life is hard - and then you die".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.3.2009 14:20
niin se vain on
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.3.2009 20:04
Tyypillinen suomalainen muija.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin