Olen aivan täydellisesti...

Anonyymi

6.9.2010 19:22

Tämä tunnustus oli ihan kuin minun kirjoittamani, paitsi etten ole perheellinen. Minun kohdallani ainakin suurelta osin asiaan vaikuttaa työnantajani osoittama "arvostus". Kiitellään ja kehutaan kyllä kovasti, mutta aina kun sitä arvostusta pitäisi osoittaa jollain semmoisella tavalla, mikä maksaa, onkin jo hyvin hiljaista (viimeksi näin kävi palkka"keskustelussa", joka oikeasti ilmoitus ihan naurettavasta palkankorotuksesta). Olenkin käyttänyt hyvällä omallatunnolla työaikaani uuden työpaikan etsimiseen.

Anonyymi

6.9.2010 20:00

Oliskohan reilua, että vaihteeksi sinä jäisit isyyslomalle tai hoitovapaalle ja vaimosi menisi tienaamaan?

Useampi lapsi kuin kukaan ikinä uskoisi on saatettu alkuun pääasiallisesti siksi, että sen äiti kaipasi pientä taukoa työelämästä. Believe me.

Anonyymi

6.9.2010 21:27

Otin lopputilin kesäloman jälkeen. En jaksanu enää hillua puku päällä ja jauhaa paskaa. Vitun kokoukset ja matkustelu maasta toiseen. Liksa oli hyvä ja edut loistavat. Nyt olen lepuutellut ja alottelen lokakuussa duunit pienemmässä mestassa. Liksasta jouduin tinkiä, mutta ei haittaa. Nyt näen lapsiakin koko aika.

Anonyymi

6.9.2010 22:15

^Viisas päätös.

Anonyymi

6.9.2010 22:48

Tutulta kuulostaa. Itselläni tilanne liittyi lievään masennukseen: piti vaan tunnustaa tilanne ja käydä työpaikkalääkärin juttusilla. Lääkkeet ja pieni stressiloma auttoivat ainakin vähän.

Varsinkin näin syksyllä on myös tärkeää muistaa liikunnan merkitys jaksamiselle. Ja pitää yleensäkin mielessä, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin tarttuu, sitä helpompaa ne on ratkaista.

Anonyymi

6.9.2010 22:57

Tässä ketjussa sen taas huomaa: me ihmiset ollaan aika samanlaisia. Mä kurkkua myöten täynnä mun paskaduunia ja huomenna on aika työterveyslääkärille. Ajattelin vongata hyvät lääkkeet ja parin viikon stressilomat ja lähteä äkkilähdöllä huitulan kettuun.

Anonyymi

7.9.2010 08:29

Sama vika!
Ei millään jaksaisi, ei kiinnosta pätkääkään. Ei pätkääkään.
Onneksi olen eronnut, niin ei niin väliä vaikka olisi työtön.
Näkisi lapsiakin useammin.
Toivon päivittäin että saisin potkut.

Anonyymi

7.9.2010 11:24

Vitun luuserit. Jonkun pitää ne teidän stressilomatkin maksaa, vai luuletteko että työnantajilla ja valtiolla on joku pohjaton kassa mistä työtävieroksuvien edut maksetaan. Vituttaa sitä itsekin töissä käydä mutta jonkun on pakko jotta tämä valtio ei menisi konkkaan. Saatana, itse otan lomatpäivät vuosilomasta.

Anonyymi

7.9.2010 16:04

^^ mene itkemään somaleille. Minä tein tarpeeksi duunia ja nyt olen ansaitulla liitonrahalla. Eli minä kyllä makaan hyvällä omalla tunnolla. Fatasta en ole koskaan ottanu mitään, enkä siihen laitokseen aio edes mennä. Eikä se taida olla edes valkosten paikka muutenkaan.

Anonyymi

7.9.2010 19:13

Samaa settiä. Kaksikymmentä vuotta duunia alkaa riittää. Tilastojen mukaan olen hyväpalkkainen, keskiluokkainen kusipää. Siltä nimenomaan tuntuu. Haluan puusepäksi. Aivan sama mitä maksetaan. Canalin poltan pihalla ja myleftfootit leikkelen sandaaleiksi. Auton saa henkilöstöpäällikkö hakea pihalta.

Anonyymi

7.9.2010 22:06

Ilmooittauduin huonekalujen korjauskursseille. Ens vuonna saa oravanpyörä pyöriä vinhasti mutta meikä poika ei oo mukana

Anonyymi

8.9.2010 10:29

Mitä ihmettä, onko kaikki loppuunpalaneet päättäneet ryhtyä käsityöläisiksi? :) Itse ajattelin kanssa että olisi melkoisen kivaa tehdä jotain käsin ennemmin kuin pähkäillä jotain binääripaskaa tiukilla aikatauluilla.

Anonyymi

9.9.2010 13:56

Työmotivaatio kärsii siitäkin, kun tekee yksitoikkoista ja aliarvostettua työtä pienellä palkalla. Siinä ei paljoa päästä todellisilla kyvyillään loistamaan ja monissa tehtaissa ja palvelualoilla tämä on arkipäivää.

Sinällään huvittavaa, että monet konttorityöntekijät kuvittelevat jaksamisen olevan parempaa jossakin ns. helpoksi määritellyssä hommassa. Mutta ahdistus syntyy siitäkin, kun ei saa juurikaan ajatella omilla aivoillaan eikä pysty juurikaan vaikuttamaan työskentelytapoihin saati työn sisältöön. Puhumattakaan arvostuksen puutteesta ja olemattomasta palkasta, jolla pitäisi pärjätä.

Anonyymi

12.9.2010 02:13

Kuulostaa tutulta. 15 vuotta matkustelua ja paskakonttori & sunnitteluhommia monikansallisissa yhtiöissä - ok palkalla, koulutuksen mukaista insinöörityötä kyllä. Suomalaiset isot teknologiafirmat on perseestä, kokemusta mm. N:sta, P:sta, M:sta. Samaa paskaa kaikki tyyni. Isojen suomalaisten firmojen johtajat (välitason johtajat, esim. _HR managerit jne.), luulevat olevansa tärkeitä ja tietävänsä firman parhaan. -Ovat väärässä, samoin kuin NollaOlli, jota tosin jostain syystä muistettiin tästä 4.6Meurolla.

Nyt on ihan mukava olla yrittäjänä. (mitkä?)avustukset 0e, lapsilisät 0e, palkat 0e, työkkäristä 0e, sossusta 0e, mistä tahansa mitä tahansa 0e /kk Ja silti tuntuu että saa nyt vihdoinkin elää niinkuin haluaa, ei se raha niin tärkeää ole.

Anonyymi

14.9.2010 21:06

^^ Aivan näin. Perinteisemmissä ammateissa, joista suurin osa tuntemistani loppuunpalaneista haaveilee, taas työllistyvyys on erittäin vaikeaa, koska kaikki tahtovat tehdä juuri senkaltaista konkreettista työtä, josta jää joku näkyvä jälki (esim. juuri puuseppä).

Sensijaan ylläpitäviin käytännön töihin, joissa joka aamu saa huomata edellisen päivän työn tulosten nollautuneen, kuten siivooja, ei "yllättäen" ole tunkua.

Toivon kuitenkin, että jokainen löytäisi itselleen työn, jota jaksaa tehdä. Itsekin tämän asian kanssa vähän hukassa...

Anonyymi

21.9.2010 01:53

Irtisanouduin tänään, woohoooo!!!

Anonyymi

16.2.2011 15:32

Juu tuttua juttua tämä fiilis että kova liksa ja arvostettu duuni eivät tuo tyydytystä ja sisältöä elämään.

Paskaa, samaa paskaa koko juttu. Tiiättekös mistä tää johtuu? Sitä ei duunaa semmosta hommaa mikä olisi omien syvimpien toiveiden mukaista. Eikä työyhteisön sosiaalinen elämä tunnu palkitsevalta. Ihmisillä ei ole aikaa kuunnella toisiaan ja puhua omista asioistaan.

Ei se oo niin kovin erilaista miten töissä tai kotona vois olla onnellinen. Samat perustarpeet