Olen alisuoriutuja...

Anonyymi

28.5.2010 15:35

98% älystä ja kyvystä on kovaa työtä. Maailma on täynnä omasta mielestään hirveän lahjakkaita ja älykkäitä ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan onnistu koskaan missään.

Anonyymi

28.5.2010 17:22

joo, uskotaanhan me

Anonyymi

28.5.2010 17:44

Jos sulla olis älyä ja kykyä, niin kai menestyisit paremmin? Ja jos niitä löytyy, niin eipä tarvi paljoa tehdä, huomattu on omalla kohdalla.

Anonyymi

28.5.2010 20:32

Jätä se sika!

Anonyymi

28.5.2010 23:06

^^^^noin sanoo ihminen jolla ei sitä älyä ole... äly ja kyky/halu käyttää sitä menestyäkseen taloudellisesti on kaks eri asiaa, jälkimmäisessä yleensä kyse sitkeydestä ja tylsistymisen sietämisestä

Anonyymi

28.5.2010 23:07

Jos älykkyys ja lahjakkuus yhdistyisi ylisuoriutumiseen, niin mikään ei olisi tällä kyvykkyydelle mahdotonta. Kuten on niin monesti osoitettu, tässä maailmassa pärjää loistavasti alle keskinkertaisella älykkyydellä, kunhan tekee paljon työtä.

Voit aina lohduttautua sillä, että saat saman aikaiseksi kuin muutkin, mutta vähäisemmällä panostuksella. Ainhan voit satsata sitten harrastuksiin, jos työt ei muuten nappaa.

Anonyymi

28.5.2010 23:32

^^Näin puolestaan sanoo ihminen, joka luulee älykkyydellä olevan jotain itseisarvoa ilman, että ihminen kykenisi sitä tuottoisalla tavalla hyödyntämään. Älykkyyttä ilman, että pystyisi sitä hyödyntämään ei ole olemassakaan, vaan se on typeryyttä puhtaimmillaan.

Anonyymi

29.5.2010 01:57

aina ei vaan jaksa....

Anonyymi

29.5.2010 09:52

Lahjakkuuksien summa on vakio

Anonyymi

29.5.2010 10:43

Haha! Oon niin uniikki ja älykäs ja kyvykäs, mutta en ikinä onnistu missään, koska en jaksa eikä huvita.:)

Näitä on minunkin kaveripiirini täynnä, olet aika keskiverto.

Anonyymi

29.5.2010 13:29

alempana toimihenkilönä liksa saattaa silti olla parempi muista eduista puhumattakaan

Anonyymi

29.5.2010 14:44

Tiedän miltä sinusta tuntuu, tosin fuduja en ole vielä saanut. Ehkä sekin päivä koittaa. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia joskus :)

Anonyymi

29.5.2010 14:49

Unohda raha ja tee sitä, mistä tulet onnelliseksi.

Anonyymi

29.5.2010 17:52

Aloita joku taistelulaji,uudet ystävät ja fighting spiritiä. Hyvää lääkettä!

Anonyymi

29.5.2010 18:37

Tule luokseni niin saat logtuseksiä.

Anonyymi

29.5.2010 20:22

Koita hyväksyä itsesi ja se että et ole täydellinen, niinkuin ei kukaan muukaan ole. Se työpaikka ei myöskaan ole kaikki kaikessa eikä niitten "menestyneitten" (työelämässä siis) elämä ole aina niin kadehtimisen arvoista sekään, varsinkaan jos ja kun useilla se tarkoittaa jonkinasteista työnarkomaniaa tai ainakin sitä että työhön on sidoksissa koko ajan eikä todellista irtautumista ole juuri koskaan.

Motivaatio on yleensä melkein kaikessa tärkeämpää kun älykkyysosamäärä. Hyvin motivoitunut jaksaa yrittää ja opetella uusia asioita ja näin pärjää keskinkertaisellakin älykkyydellä paremmin kun älykkäämpi joka ei jaksa edes yrittää mitään. Jos työt ei motivoi sinua voit joko koittaa keksiä motivoisiko erilainen työ, tai sitten hyväksyt sen että mitään uraa sulle ei tule ja menet johonkin helppoon hommaan missä pärjäät kohtuullisesti hyvin vähäiselläkin motivaatiolla ja työpanoksella.

Anonyymi

29.5.2010 22:03

mä en välitä jos meillä menee sängyssä hyvin/ Kerava

Anonyymi

30.5.2010 02:32

älä huoli, sama vika ja lisäksi oon jääny koukkuun peleihin, tälläkin hetkellä velkaa 5000€ ku pakko pelata

Anonyymi

30.5.2010 14:11

Vähäks noloo jonkun amiksen alaiseksi, saamaton nahjus olet.

Anonyymi

30.5.2010 18:45

käy ihmeessä juttelemassa psykologin tai psykiatrin kanssa. se tekee ihmeitä, ainakin teki mulle! kyllä pohjaltakin vielä ylös pääsee, jos vaan herää ajoissa. :)

Anonyymi

31.5.2010 21:00

Ihan sama tilanne,

Lukion jälkeen useampikin tutkinto, mut töissä aina sama kaava: Pari kuukautta jaksaa kiinnostaa, sen jälkeen homma ei jaksa kiinnostaa yhtään.
Tällä hetkellä suoritan yliopistotutkintoa alalla, jolla on tosi hyvä työllisyystilanne, mutta päädyn varmaan johonkin julkisen sektorin hommaan, jossa työt voi tehdä vasemmalla kädellä ja keskittyä työkaverien pokaamiseen.

Anonyymi

1.6.2010 09:07

Kyllä on sulla pienet ongelmat :D Eroa nyt pari kertaa ja hanki pari lasta niin sitten voit masentua
jos siltä tuntuu vaikka et olis oikeesti jotain konkreettista mistä tunnustaa..

Anonyymi

1.6.2010 14:20

No ei kai se ongelmasta pientä tee, että joku toinen on tössinyt elämänsä täysin?

Anonyymi

2.6.2010 13:47

Tiedän, mistä puhut. Meillä älykkäillä on vaan ollut lukiossa niin helppoa kun ei tarvinnut tehdä töitä oppimisen eteen... Olet kuitenkin selkeästi masentunut, ja sun pitäisi miettiä syvällisemmin, mistä se johtuu ja mennä vaikka terapiaan. Jotkut yliopistot tarjoavat myös opiskeluun tukikursseja, joissa opetellaan opiskelutekniikkaa ja motivoitumista. Kun huomaat, että onnistut jossain, voit vaikka löytää oman kiinnostuksen kohteesi ja saada uutta motivaatiota.

Anonyymi

2.6.2010 16:48

Sinunlaisiisi nuoriin ihmisiin törmää työelämässä tämän tästä. Kaiken pitäisi olla kivaa koko ajan. Malli otetaan ilmeisesti telkkarisarjoista, joissa työpaikoilla ei tehdä töitä, vaan vitsaillaan ja selvitellään ihmissuhdejuttuja. Lukiosta näin vielä selviää, jos ei ole muuten tyhmä, mutta voi kun on se oikeakin maailma jossain, missä sitten joskus pitäisi pärjätä. Sitten masennutaan ja saadaan adhd ja pari erisuuntaista mielialahäiriötä ja anoreksia, kun vittu paineet on niin hirveet. Vaikka oikeasti pitäisi vaan tehdä vähän töitäkin.

Anonyymi

7.6.2010 04:19

Ei ne amikset niin pahoja ole.