Olen hyvin yksinäinen...

Anonyymi

21.4.2004 21:29

Olen itse kokenut saman, mistä puhut tunnustuksessani. Sattumaako lienee, että vieläpä juuri täsmälleen samassa iässä kuin itse parhaillaan olet. Jos olisin tuolloin itse kirjoittanut tälle palstalle, tekstini olisi saattanut olla synkempääkin.

Elämä ei kuitenkaan kaadu yhteen kriisiin, vaikka kivun keskipisteessä se saattaa siltä hetken tuntuakin. Tulet varmasti saamaan parempia ystäviä kuin ne, jotka olet menettänyt, mikäli pidät vain silmäsi auki ja mielesi valppaana. Ja uskallat ottaa riskin. Se elämä, joka on tuhoutunut, on tuhoutunut vain jotakin kestävämpää ja pysyvämpää, todellisempaa varten, tulet havaitsemaan.

Rankat kriisit kuuluvat usein juuri niiden ihmisten elämään, jotka elämä haluaa jalostaa jotakin korkeampaa tehtävää varten. Saattaa olla, että olet yksi näistä harvinaisista ihmisistä.

Anonyymi

21.4.2004 22:07

Hanki aika terapiasta. Ei siinä mitään menetäkään, ellei siksi kutsu niitä antoisia hetkiä, kun saa puhua vain itsestään. Kun pääset kiinni johonkin opiskeluun tai ehkäpä harrastukseen, niin luulisi löytyvän moraalisempia kavereitakin. Itse en ole koskaan varastanut, "puukottanut selkään" tai pettänyt kavereitani vaikka on minullakin ongelmani ollut. Pidä vain huoli itsestäsi. Elää ehdit vielä.

Anonyymi

21.4.2004 22:51

Joskus itellänikin oli tollanen olo. Ehkäpä kun olin noin 15v useinkin, välillä myös myöhemmin.
Vaivuin varmaan tavallaan itsesääliin ja jotenkin viestitin muille "negatiivista energiaa" ja lähelleni en saanut kuin huonoja tuttavuuksia.
Jotenkin sitten vain löysin yhden hyvän ystävän jonka avulla tutustuin aivan uusiin ihaniin ihmisiin jotka nostivat itsetuntoani oikein kohinalla. Sain olla oma itseni ja minusta pidettiin! Loppujen lopuksi tämä hyvä ystäväni tavallaan puukotti minua selkään mutten enää masentunut siitä. Ajattelin että hän ei ole arvoiseni.

Mitä enemmän luotin itseeni, sitä enemmän aloin pitämään itsestäni ja varmaan sen takia tutustuin aina vain uusiin ja uusiin ihmisiin ja tällä hetkellä minulla on varmaan maailman ihanimmat kaverit ja ystävät mitä olla vain voi! Ja heitä on jopa ihmeellisen paljon!!! Ja olen huomannut heidän olevan todella ystäviä isolla Y:llä.
Vuosi sitten löysin vielä aivan ihanan miehen itselleni. Ennen vannoin etten IKINÄ löytäsi ketään! Ja olen huomannut esim baariin mentäessä kun en todella ole kiinnostunut muista miehistä kuin kaveri mielessä, heitä jotenkin silti aina vaan ilmaantuu juttelemaan, tarjoamaan drinkkejä tms. Ehkä se on vain sitä itsevarmuutta!!!

Koita jotenkin vain listatsa mielessäsi elämäsi parhaat asiat ja koita olla ajattelematta niitä negatiivisia! Pian huomaat asioiden oikeasti olevan paljon paremmin. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä mutta toivoa ei kannata menettää! Varmaan on olemassa arvoisiasi ystäviä jotka eivät vain yritä hyötyä sinusta vaan oikeasti välittävät!!!

Luota vain itseesi tyttö rakas :)

Anonyymi

21.4.2004 23:27

Tekstisi satutti syvälle..Kaikesta tapahtuneesta huolimatta sinulla on voimakas elämänhalu ja se on hyvä uuden elämän alku. Ehkä sinusta tuntuu että ulospääsyä ei ole mutta olet väärässä. Maailma on hieno ja kaunis paikka kun sitä osaa oikein katsoa. Lue ihmisten elämänkertoja ja huomaat kuinka vaikeista lähtökohdista ihmiset ovat nousseet ylös, taistelleet oman paikkansa maailmassa. Itsekin olen sitä mieltä että joitakin ihmisiä koetellaan joskus sietokyvyn rajoille saakka, niillä ihmisillä on jokin "tehtävä" johon kaikki tapahtunut valmistaa. Sinä voit olla yksi niistä ihmisistä. Tutki itseäsi ja anna elämän johdattaa, tartu tilaisuuteen kun se tuntuu oikealta ja ennen kaikkea kuuntele sydämesi ääntä. Kun elää sydämen mukaan niin tekee asiat oikealla tavalla. Tiedän että maailma voi olla tyly ja töykeä ihmiselle joka elää sydämen ääntä kuunnellen, mutta sellaista ihmistä ennenpitkää aletaan kunnioittaa ja arvostaa siksi että uskaltaa olla oikea ja aito ihminen. Ne jotka eivät sitä ymmärrä, eivät ole sinun arvoisiasi ihmisiä. Rakasta elämää vaikka se välillä potkii ja kohtelee huonosti, silti se on ainutlaatuinen. Rakkaus on siitä ihmeellinen luonnonvara ettei se koskaan lopu, se tulee takaisin moninkertaisesti jonakin päivänä. Olen ollut aikalailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja olen "rakentanut" yksinäisyydessä minuuttani uudestaan. Nyt olen ihminen joka on pelastanut monta ihmishenkeä pelkästään kuuntelemalla ja olemalla lähellä enkä edes ole mikään ammattiauttaja. Minua ei vieläkään kukaan auta vaikeuksissa mutta jo kauan sitten tajusin että minun tehtäväni tässä maailmassa on olla toisten ihmisten auttaja tavalla tai toisella. Minun on siis pystyttävä kantamaan oma taakkani. Maailma on vienyt mukanaan, olen tutustunut mielenkintoisiin ihmisiin. Silti minulla ei ole kuin muutama ihminen joihin luotan täysin ja se riittää. Hyvä keino hankkia uusia ystäviä on jokin harrastus, itsepuolustuslaji antaa sekä fyysistä kuntoa että henkistä varmuutta. Suosittelen sinulle lämpimästi sellaista lajia kuin Han Moo Do, se keskittyy ystävällisyyteen, kunnioitukseen ja se on ennenkaikkea laji jossa kaikki todella ovat yhtä suurta perhettä. Sieltä saat aivan varmasti ystäviä ja ehkäpä sieltä löytyy ihminen joka sinua rakastaa.. :) Itseasiassa meillä kenelläkään ei ole elämää, meillä on vain harrastuksia, opintoja, työtä ja ehkä ystäviä jotka muodostavat sisällön olemassaoloon, on sitten eri asia onko siihen sisältöön tyytyväinen.. Sinun pitää olla rohkea ja uskaltaa ottaa ne varovaiset ensimmäiset askeleet, mitä sitten päätätkin tehdä. Vaikka en olekaan erityisen uskovainen ihminen, toivon sinulle suojelusta ja varjelusta. Tiedän jo nyt että jään miettimään sinua ja mitä sinun elämääsi kuuluu..ajattelen sinua vielä kauan. Hyvää jatkoa sinulle, olkoon maailma sinulle lempeä ja ystävällinen jatkossa.. :)

Anonyymi

22.4.2004 11:48

Sul on ilmeisest ruokaa ja katto pään päällä.. Älä viitti narista, jos kaikki ei aina mene niiku haluat.

Anonyymi

22.4.2004 15:47

"ei ole ollut omaa rakastakaa" OOT PERKELE 17! ei tarviikkaa olla.. osta hamsteri...

Anonyymi

22.4.2004 16:26

Vanhemmat mieshenkilöt yrittävät nyt naruttaa itselleen nuoren neidon ahdingossa. HELVETIN VANHAT PERVOT!! EI TEILLE KUKAAN LÄHETÄ SÄHKÖPOSTIA. JATKAKAA HAAVEILUA VITUN RUNKKARIT!!!

Anonyymi

22.4.2004 17:08

Mies 24 ja mies 20 v. Olette varmaan hienoja darwinisteja, kun on tuollainen "vain vahvat selviytyy asenne". OSTA HAMSTERI???!!!!! Älä viitti narista??!!
Teillä ei elämässä tarvii sit ollakaan varmaan muuta kuin ruokanne ja kattonne. Sääli. Itse olen sit varmaan niin heikko kun on ympärillä ystäviä ja rakkaita. Olen itse ollut aivan samassa tilanteessa, eikä se ollut vain mitään "teiniangstia". "Taputus selkään ja kyl se siitä (???!!!)" Kyseiselle nuorelle naiselle suosittelen hoitoon hakeutumista (kuulostaa pahalta, mutta siis terapiaa, tai ainakin nuorisopsykiatrian poliklinikalla keskustelua mielenterveyshoitajien kanssa). Itse hakeuduin hoitoon saman ikäisenä, ja nyt syksyllä loppuu terapia, parempi fiilis kuin koskaan ja täytyy vain sanoa että sääliksi käy ylläkirjoittaneita miehiä, joilla noita ongelmia näyttää kyllä olevan, muttei pokka riitä myöntämään. En tiedä ongelmiesi vakavuutta, mutta muista että maailma on sellainen, että apua ei saa jos ei sitä osaa pyytää.

Anonyymi

22.4.2004 19:16

mul ei oo yhtää ystävää ollu ikinä,mut kuka niit tarvii,ei niist oo ku riesaa,siksi käyn kalastamassa ja muit yhden ihmisen harrastuksii.suomen seksikkäin mies.

Anonyymi

23.4.2004 09:44

Mulla kävi 15v samanlainen juttu. ei enää ollu yhtää kaveria ja olo oli tosi paska. silloin täyty vaan alkaa ettimään uusia kavereita. kyl niitä sit löytyki. nyt oon ihan tyytyväinen mun elämään. koita jaksaa :)

Anonyymi

23.4.2004 17:35

snif snif..KYYNEL..osta dildo

Anonyymi

24.4.2004 12:22

Et vaan osaa.

Tai no mikäs tossa. Pakko kestää. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.Vaikeuksien kautta voittoon.

En keksi enää lisää kliseitä. Olet 17 elä elämää ennen kuin tuomitset sen. En tajuu miks porukka tappa itseään teineinä. Jotenkin siinä on enemmän järke jos joku neli- tai viiskybäne typpi tsiigaa elämäänsä ja totee että vituiks meni ja heitti veivinsä. Ehkä se vaan on siinä että niillä paremmin näkökulmaa elämään niin ne ei tee sitä niin paljon. Tai ehkä ne tekee. Mä en laske yhtään itsemurhan tehnyttä mun kaveripiriin.