Olen ihan hajalla siitä...
Olen ihan hajalla siitä, että olen hyvin läheisyyden kipeä, eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää tai muutakaan hyvin läheistä ihmistä. Vanhempien tai sisarusten kanssa omista ongelmistani puhuminen on usein johtanut vain siihen, että minua on haukuttu. Vaikuttaa siltä, että monet asiat ovat menneet kierteeseen, eli esim. oman kodin siivous huonolla tolalla jne. Ei paljoa jaksa kiinnostaa jonkinlaisen sisäisen tarkoituksettomuuden tunteen vuoksi, mutta samalla tällaisella joihinkin yksittäisiin asioihin liittyvällä melkeinpä puliukon tyylillä pilaan aivan selvästi loputkin mahdollisuuteni tyttöystäviin.
7 kommenttia
Anonyymi
16.2.2012 13:33
Kyllä kunnon känni aina nalkutuksen voittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.2.2012 14:47
No johan on kummaa, että vanhempiesi tai sisarustesi kanssa ongelmistasi puhuminen on johtanut vain siihen, että sinua on haukuttu... Itse, jos joku perheenjäseneni olisi moinen veltto paska ja tulisi minulle siitä itkemään, vetäisi sen haukkumisen lisäksi ainakin nyrkillä turpaan ja potkisin perseeseen kunnes alkaisi löytymään vähän vauhtia ja ryhtiä siihen touhuiluun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.2.2012 18:21
Ei tää jokapäivä paneminenkaan mitään juhlaa ole. Nuorilla nyt on kaikenlaisia kuvitelmia, vrt. ruoho on aidan takana vihreämpää. Mutta jos et usko ennenkuin kokeilet, ota lainaa ja mene lähiöpubiin. Tarjoa juomaa reheville punakoille läskeille. Ja: sinulla on tyttöystävä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.2.2012 11:33
Älä puhu ongelmistasi kovin paljoa perheellesi, koska heillä on ongelmia jos haukkuvat. Liekö narsisteja tai/ja kokemattomia elämässä. Ota yhteys mieluummin aina (nimettömänäkin käy) valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, kriisikeskukseen tai sen puhelimeen tai kirkon perheasian neuvottelukeskukseen (sinkkukin voi puhua siellä terapautille). Monilla on samoja ongelmia, ettei löydä kumppania jne. Jos on masennusta tai ahdistusta paljon, voi saada lääkäriltäkin jotain apua. Olisi hyvä jos olisi joku tukihenkilö jolle voit soittaa, joka kuuntelisi ja kannustaisi sinua. Suomessa on paljon ihmisiä joilta puuttuu aito ystävä ja keskustelija. Se on kansallisongelma.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.2.2012 14:21
sama! paitsi olen luultavasti jo sinua pahemmin alkoholisoitunut, koska olen hieman vanhempi. niin, ja oli minulla yksi tyttoystava melkein nelja vuotta. mutta muuten sama!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.2.2012 15:43
Olet masentunut. Hae itsellesi apua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
18.3.2012 18:27
Moi! Tiedän ton tunteen, kun perheestä ei ole vaikeassa paikassa apua -äärimmäisen surullista. Olen about saman ikäinen kuin sinä ja ikääni nähden kokenut elämäni aikana keskimääräistä enemmän raskaita asioita ja ajoittain ollut sen takia hyvinkin synkkiä aikoja. Niiden myötä on käynyt minullekkin ilmi, että vaikka kuvittelisi perheen olevan se johon aivan viimekädessä voi vaikeina aikoina luottaa, niin asia ei välttämättä niin olekkaan -sensijaan takaisin saakin vain väliinpitämättömyyttä edes kuulumisten kysymiseen ja jos itse ottaa joskus ohjat käsiin ja avautuu mieltä painavista asioista, niin takaisin saa vain kommentteja siitä että on jonkinlainen draamakuningatar.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin