Olen katolilainen...
Olen katolilainen aviovaimo ja toista vuotta hillittömän ihastunut rippi-isääni. Hän on nuorehko, hoikka, hauskannäköinen ja ymmärtäväinen. Tapaluterilaisten on tietysti mahdotonta ymmärtää sitä, mutta minun näkökulmastani rippi-isästä haaveilu on todella suuri synti. En tietenkään aio pettää aviomiestäni, mutten mahda mitään sille, että sydämeni kääntyy ympäri joka kerta, kun näen tämän hurmaavan papin. Oletan, että hän tietää ihastuksestani, mutta hän ottaa sen joka tapauksessa aivan coolisti.
Ja muuten... syntien tunnustaminen rippituolissa tai hengellisessä keskustelussa on paaaaaljon parempaa kuin netissä! Kannattaa kokeilla!
12 kommenttia
Anonyymi
19.6.2011 21:21
Inhimilliset tunteet ei katso uskontoa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 03:12
Synnin tunnustaminen täällä on sama kuin laittaisi tv mainoksen pyörimään. Täältä pystyy jäljittämään tunnustajan hyvin helposti, papit harvoin rikkovat salassapitoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 10:27
Terapoitavalla on myös tapana rakastua terapeuttiin, ehkä tässä on asetelma sama?
Vastaa kommenttiinRakastumme ihmisiin, jotka ymmärtävät meitä ja osoittavat meille hyväksyntää. On myös helppo rakastua sellaiseen, joka ei aseta sinulle mitään vaatimuksia. Rakastamisen taito taas on sellaista, että rakastaa myös arjessa ihmistä kaikkine hankaluuksine ja virheineen.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 13:12
Hieno tunnustus, vaikkakin varmaan tunnustajalle kiusallinen. Näinhän se menee...rippileirillä jo ihastutaan isosiin ja sitten lukiossa opettajiin ja sitten pomoihin, ja sitten....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 14:52
^ ^^ ^^^ ^^^^ ^^^^^ Lohtua kaikille kullistani, Halle Luja!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 15:57
Vielä sä keksit jonkun muun miehen johon ihastut oikein kunnolla. Ja silloin nykyinen aviomies saa huutia! Näin se menee, meedio on puhunut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 19:54
Mä taidan tuntee tän tunnustajan! Mut voihan sitä ihan vähän pettää kuitenkin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.6.2011 23:42
Ja muuten... syntien tunnustaminen rippituolissa tai hengellisessä keskustelussa on paaaaaljon parempaa kuin netissä! Kannattaa kokeilla!
Hmm, paitsi että luterilaisessa kirkossa ei tämmöistä syntien tunnustus-systeemiä ole ja katoliset käännyttävät pois jos et ole "oikeauskoinen". Näin kävi itelleni joskus myöhäisteini-iässä kun pyrin katoliseen kirkkoon tämmöistä tarkotusta varten. Enkä siis ollut pilailumielessä liikkellä tms.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.6.2011 07:59
minäkin olen tehnyt syntiä unissani kaikkien kuuluisuuksien,joilla on leiveät lanteet ja kurvikas muutenkin,ja kauniita kasvoiltaan. mutta aamulla synnit on annettu anteeksi,sehän oli vain unta. mutta kun etsin citystä samanlaisia,niin ei löydy yhtäkään salarakasta,joka olisi minun makuuni. kaikki naiset on niin uskollisia ja uskovaisia,etten pääse syntiä tekemään. bokotti
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.6.2011 15:39
"Hmm, paitsi että luterilaisessa kirkossa ei tämmöistä syntien tunnustus-systeemiä ole ja katoliset käännyttävät pois jos et ole "oikeauskoinen".
Just, näin paljon sitä on yleissivistystä. Kyllä luterilaisessa kirkossakin on rippi, yksityinen ja yleinen, syntien tunnustamista varten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.6.2011 16:07
Rippikopissa iskä vois antaa vähän isoa jäykkää ritilän välistä ja kyllä panos irtoaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.6.2011 21:29
^Mä voin tulla antamaan sulle pataan. Sopiiko?
Ja onpa taas mielisairasta porukkaa liikkeellä...huh.
Vastaa kommenttiinKyllä olisi jo korkea aika ihmiskunnan kuolla pois saatana.
Vastaa kommenttiin