Olen kyllästynyt elämääni.

Olen kärsinyt vuosikausien ajan masennuksesta ja pakko-oireista, jotka eivät parane lääkityksestä huolimatta. Pakko-oireiden vuoksi minun on vaikea lähteä kotoa mihinkään ja sen takia olen melkein aina myöhässä kaikkialta, minkä vuoksi saan paljon moitteita osakseni. Suoraan sanottuna en välitä siitä enää. Helppohan muiden on moittia minua, koska he eivät tiedä, että minä tekisin itsemurhan ellen tietäisi, että se olisi suuri järkytys vanhalle äidilleni. Vain se estää minua tappamasta itseäni sen lisäksi, että pelkän, että epäonnistun ja elän loppuikäni takia vaikeasti vammaisena muiden hoidettavana.