Olen naimisissa ja...
Olen naimisissa ja meillä on pieni ihana vauva. Emme tule kuitenkaan vaimon kanssa toimeen ja tulee ehkä avioero. Vituttaa ihan älyttömästi.
Olen naimisissa ja meillä on pieni ihana vauva. Emme tule kuitenkaan vaimon kanssa toimeen ja tulee ehkä avioero. Vituttaa ihan älyttömästi.
10 kommenttia
Anonyymi
14.8.2004 23:56
Yrittäkää vauvan takia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2004 02:20
Koittakaa vielä. Te ootte kaks´ aikuista. Teillä on uusi ihminen kanssanne, joka ei tsennaa tätä maailmaa vielä 20:een vuoteen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2004 06:42
Olen naimisissa ja meillä on pieni vauva joka kiljuu ja kiljuu. Olen vakavasti pohtinut karkaamista. Jättäisin vauvan miehelleni koska olen huono äiti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.8.2004 16:31
Ei kukaan tule toimeen vaimonsa kanssa silloin kun on pieni vauva. Se vauva-aika on parisuhteelle usein juuri se koetinkivi. Mutta annas olla vuosi eteenpäin, niin suhde paranee huomattavasti! Ei meilläkään ole millään kerralla "synkannut" vauva aikana, mutta muuten suhde toimii moitteettomasti =)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.8.2004 10:08
Joo älä vielä luovuta. Meilläkin meni vuosi ennen kuin mies ymmärsi ettei enää voida tanssia hänen pillinsä mukaan, vaan pieni sinappikone määräsi tahdin, rytmin ja suunnan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.8.2004 13:03
vittuako menitte lisääntymään saatanan kusipäät? siitäs saat. olisko pitäny tajuta ajoissa, ettei lapsi paranna toivotonta suhdetta.
Vastaa kommenttiintaidat muutenkin olla homo.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
16.8.2004 13:58
Ehkäpä kannattaisi tutustua toisiinsa ennen vihille menoa, vaikka viiden vuoden avoliitto ennen papin aamenta ja lasten hankintaa. Todennäköisyys erolle on huomattavasti pienempi, toisekseen eron ottaminen tuossa tilanteessa on todella itsekästä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.8.2004 03:12
Oikeasti asia on niin, että toista ei tunne ennen kuin oikea elämä alkaa. Ja se taas ei ala ennen kuin pariskunnan on pakko pistää oma etunsa taka-alalle ja ajateltava kaikessa ja aina ensin lasta. Se vain on niin. Turhaan kokemattomat tästä asiasta mitään sanovat ja kokeneet tietävätkin jo sen, että siitä huudosta, paskanhajusta, sotkuisesta kodista, väsyneestä pariskunnasta ja loputtoman tuntuisesti oikuttelevasta jälkikasvusta...hmm...siitä se ilo irtoaa!
Meistä jokainen on joskus kakkinut lattialle tai housuun. Ajatelkaa, että se oli ihan yhtä hauskaa meidän vanhemmillemme, kuin mitä se on nyt meille, kun omat kakaramme sotkevat paikat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.8.2004 13:39
Jätä se ärsyttävä akka. Voit perustaa uuden perheen. Eron jälkeen akkasi yrittää käyttää lasta ja tapaamisoikeutta lyömäaseena. Jätä kaikki elatusmaksut maksamatta, sillä yhteiskunta hyysää kyllä eronneet yh-äidit.
Vastaa kommenttiinJätä se akka nyt kun olet vielä nuori. Ala valmistella asiaa taloudellisesti ennakkoon. Pimitä rahaa. Erossa muijasi muuten kynii sinut yhteiskunnan avulla puhtaaksi. Joudut maksajaksi, koska yhteiskunta on aina eronneen naisen puolella.
Tsemppiä! JÄTÄ SE ÄMMÄ!!!!!!!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.8.2004 20:39
ei lapsi oo syy pysyä yhdessä ihmisen kans jota ei rakasta. eihän se tarkota sitä että lapsi joutuis oleen ilman isäänsä vaikka eroisittekin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin