Olen ollut vuosia jumissa...
Olen ollut vuosia jumissa eräässä ystävässäni ja vakavasti masentuuneena jo pitkään. Tällä ystävällä on ollut tosi rankkaa, pedofilian uhri ja huumesekoiluja ja paljon muuta. Olin kuitenkin pysytellyt koko ajan hänen lähellään, tukena, tai niin kuvittelin. Halusin pelastaa hänet. Hän aina selitteli viikon alussa, kuinka railaskas viikonloppu oli taas takana, pettämisiä ja repsahtamista taas vanhoihin tapoihin, aineisiin. Meillä oli yhteisiä kavereita saman opiskelupaikan johdosta, mutta minä kuitenkin olin ainoa, joka tiesi kaiken, vanhat sekä uudet asiat.
Olen itse tosi empaattinen ihminen ja ties mitä muuta paskaa, heikko. Ja hän käytti tätä hyväkseen, kaikki muu oli valhetta, paitsi pedofiilin hyväksikäyttö ja huumeet, ne näin minäkin. Mutta kaikki muu, oli keksittyjä kavereita, joiden isät tekivät itsemurhia, oli rakastajia, asuinpaikkoja. Hän suorastaan kidutti minua valheillansa, itsetuhoisuus suorastaan musersi minua. En edes ymmärtänyt pitkään, mitä oli tekeillä. Välillä sain kiinni valheista, mutta taitavana puhujana puhui itsensä niistä irti. Olin pikku hiljaa etääntynyt muista lähelläni olevista ihmisistä ja nyt olen yksin. Tein maailman rohkeimman teon itselleni, kun laitoin kesällä poikki tähän ihmiseen. Ja se, ettei hänestä kuulunutkaan mitään, saa minut surulliseksi. Vieläkin kaipaan häntä, häntä, josta paljastui skitsofreenikko ja narsisti. Olen heikko. Luulin, että asiat muuttuisivat paremminpäin. Mutta olen vieläkin yksin, ujous ei hirveämmin auta asiaa. Eikä varmaankaan paha olo. En osaa enää tutustua ihmisiin.
11 kommenttia
Anonyymi
13.10.2010 11:46
Mikä vittu teitä naisia oikein vaivaa??!! Mitä enemmän naista kohtelee kaltoin, sitä enemmän se kaipaa.
Sun tulevaisuutes on varmaan roikkumista väkivaltaisen miehen perässä. Opettelisit tunnistamaan mikä sulle itelles on hyväksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.10.2010 12:50
Oho. Yllättävän syvällinen katsaus omaan elämään ja ihmissuhteisiin. Tosta on hyvä lähteä eteenpäin.
Eiköhän kaveripiirit vielä muutu. Harvoin teininä muodotetut kaverisuhteet säilyy koko elämän. Uusia tuttavuuksia tulee ja menee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.10.2010 13:23
Keravalla sattuu ja tapahtuu. Onnea sinne parturi-kampaajalinjalle! Ehkä pääset sitten Bb:hen isona.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.10.2010 20:48
Siis sulla OLI vain yksi kaveri. Ala harrastaa jotain, niin siellähän sitä tutustuu ihmisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.10.2010 23:32
Jätä se sika!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2010 04:40
Voisimme pohtia perin kiusallista tilannettasi lohtuseksin äärellä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2010 07:29
Olet 17 vuotias. Elämäsi on vasta alkamassa. Mene opiskelemaan jotain kiinnostavaa ja rakenna itsetunto. Kyllä elämä kantaa, kun vain uskaltaa =).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2010 09:48
Ystävälläsi on ollut jossain elämänvaiheessa vaikeaa, mutta se ei oikeuta kohtelemaan ihmisiä kuin paskaa. Hänen kuuluu mennä hoitoon jos pääkoppa ei kestä elämistä. Huumeet ovat vihoviimeinen vaihtoehto.
Sinä et ole vastuussa siitä jos hän heittää elämänsä hukkaan. Olet yrittänyt auttaa häntä, mutta jos on hukkumassa avantoon ja ei huoli auttavaa kättä, niin siitä ei voi syyttää itseään.
Teit tässä tilanteessa ihan oikein. Nämä ovat asioita, joita tulee vastaan elämänpolulla. Tsemppiä jatkoon!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2010 17:07
Hyvä tunnustus, mutta kommentit täysin ala-arvoisia, koska kommentoijat ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja muuten monivammaisia paskoja. Paljon kommentteja tullut päivällä eli työtä tekemättömät katkerat ali-ihmiset täällä purkavat paskaa oloaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2010 19:15
Kannattaa opetella elämään yksin. Rankkaahan se on aluksi, mutta vuosien kuluessa huomaatkin, että viime vuodet ovat olleetkin tasaisen seesteisiä ja sinä taasen olet kasvanut ihmisenä huimasti. Siinä oppii nauramaan itselleen, itseironia kehittyy ja syvällisemmät asiat alkavat kiinnostamaan.
Huomaa miten elotonta ja pinnallista elämänmeno oikeasti onkaan. Miten rumalta se näyttää. Menet baariin ja näet sen kaiken; pilluavonkaavat dorkat, känniset pissikset, pseudointellektuellit mulkerot tarinoimassa kirjoista opittuja fraaseja.
Sille kannattaa antaa tsäänssi. Ainakin jos vaihtoehtona on pyöriä samaa paskasta ja kehittymätöntä sykliä ympäri vuodesta toiseen, kasvamatta oikeasti ikinä milloinkaan.
Vastaa kommenttiinHyviä jatkoja.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
19.10.2010 21:37
Olipas tilitys, 17v ja tunnettu jo vuosia jne..? No joo, tuon ikäisestä jo pari vuotta tuntuu ikuisuudelta.Kysyjälle antaisin neuvona että juttele jonkun luotettavan aikuisen kanssa jos vain suinkin mahdollista. Olet kuitenkin vielä lähes lapsi, ei sinun pidä yksin käsitellä tällaisia asioita!
Ja tosiaan nainen 37v.. oletko koskaan kuullut vuorotyöläisistä? Meillä sattuu olemaan vapaata arkipäivisin keskellä päivää..Usko tai älä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin