Olen ollut vuosia...

Anonyymi

8.7.2004 16:54

JUMALAUTA !! JUMALAUTA !!! 1:1 mun tarina !!!!! Ei se kaupunkia vaihtamalla parane .. ainakaan mulla ..
Pitäs OIKEESTI saada itsensä roudattua psykiatrille .. mutku siitä on niin paljon vaivaa

Anonyymi

9.7.2004 08:44

Musta tuntui aivan samalta 2 vuotta: ei saanu nukuttua öisin, töihin oli tosi vaikee lähtee (joskus keksi tekosyitä ettei tarttis mennä), seurustelu meni perseelleen... Ei siinä paljon voinu mitään tehdä ku torjua just tollee ulkomaailma kun ahdisti niin paljon. "Hölmöintä" tossahan on just se ku ei tiedä syitä tohon kaikkeen.
Masennuksessa voi menettää paljon jos ei saa muita ymmärtämään, sit ne vaa ihmettelee et "miksköhän toi on taas tollanen"...
Aika syvästä suosta oon itteni saanu nyt nostettua. Yksin en ois siihen pystynyt. Kaverit ja vanhemmat auttoivat vaik ensin ei ois voinu vähempää kiinnostaa puhua asiasta. Mut väkisin ne vaan auttoi mua. Psykiatrillekin menin lopulta ihan vapaaehtoisesti.
Ei se helppoo oo sen voin sanoo, eikä se ohi vieläkään oo, mutta selviääpä ees arjesta.

Kannattaa yrittää jaksaa ihan ittensä takia =)...

Anonyymi

9.7.2004 13:15

kuulostaa tutulta, kaikki on periaatteessa hyvin, mutta silti masentaa,eikä mikään huvita/kiinnosta. Sitä vaan kai odottaa jotain, että elämä parannis. Mutta kun sitä on liian maassa(siis passiivinen)yrittämään tehdä asialle yhtään mitään. Toisaalta, ei sitä edes itse tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Mikähän meitäkin kaikkia vaivaa..?

Anonyymi

9.7.2004 13:45

toi on varmaan akikilla toi sama asia.. mullaki on toi just päällä, mut ajattelen, että tää o vaa tällänene "vaihe", jonka jokainen kokee jossain vaiheessa.. ootko ollu joskus koulukuisattu tai pienenä jotenki kohdeltu kaltoin etc..? itse oon analysoinut omia asioita ja päätynyt siihen, että se johkuu lapsuudesta.. tiedot/taidot ei riitä parantamaan enää itseäni, joten annan ajan parantaa itseni.. uskon että se on vaihe, mikä lähtee vaan ajan kanssa pois ellei mee psykiatrille tai jotai.. sun kannattaa puhuu asiasta, ite en uskalla, mut tiiän että se auttaa.. aikai täs muuta ollukkaa, joten hyvää loppu kesää sulle ja ajattele muita asioita!!

Anonyymi

9.7.2004 13:45

toi on varmaan akikilla toi sama asia.. mullaki on toi just päällä, mut ajattelen, että tää o vaa tällänene "vaihe", jonka jokainen kokee jossain vaiheessa.. ootko ollu joskus koulukuisattu tai pienenä jotenki kohdeltu kaltoin etc..? itse oon analysoinut omia asioita ja päätynyt siihen, että se johkuu lapsuudesta.. tiedot/taidot ei riitä parantamaan enää itseäni, joten annan ajan parantaa itseni.. uskon että se on vaihe, mikä lähtee vaan ajan kanssa pois ellei mee psykiatrille tai jotai.. sun kannattaa puhuu asiasta, ite en uskalla, mut tiiän että se auttaa.. aikai täs muuta ollukkaa, joten hyvää loppu kesää sulle ja ajattele muita asioita!!

Anonyymi

10.7.2004 12:50

Tsemppiä teille! Tiedän mitä on olla masentunut joskaan mun masennukset ei ilmene noin mutta enivei. Hoitoon kannattaa hakeutua koska siitä ei todellakaan ole paljon vaivaa mutta kynnyksen ylittäminen on ehkä hankalinta. Itse kävin vuosia sitten mutta en kokenu sitä hyödylliseks ja nyt tuntuu että pitäs mennä mutta kaikki ne vanhojen haavojen auki repimiset taas avoimiks ja se häpeä että olen muka mielisairas tms. vaikka tiedän että en ole. Ihminen on aika hassupaketti loppupeleissä :)

Anonyymi

13.1.2005 13:31

jätä se nainen masennus lähtee liikkeelle pienistä asioista.jä

Anonyymi

15.8.2005 15:18

ei psykiatrilla käyvät ihmiset oo hulluja..mistä helvetistä toi käsitys tulee??