Olen saattanut itseni...
Olen saattanut itseni aikamoiseen umpikujaan.
Kaikki alkoi viime vuoden loppupuolella. Tapasin kauniin naisen työpaikalla. Olin jo pannut hänet merkille vuotta aikaisemmin ja silloin jo kipinät lentelivät. Ajattelin, että tästähän saa hyvät panot ja vähän iloa elämään eltaantuneen ja seksittömän avioliiton lomaan. Puhuimme myös avoimesti pelisäännöistä ja siitä etten missään nimessä halua eroa, kun lapset ovat niin pieniä. Kuinkas sitten kävikään. Hullaannuin, rakastuin, jouduin toteamaan olevamme yhteensopivia jokaisella keksimälläni osa-alueella. Samat vastapuolella. Hän otti eron miehestään ja muutti omilleen. Suhteemme jatkui ja avioliittoni kärsi yhä enemmän. Kesällä jäimme sitten kiinni.
Olen pitänyt kiinni päätöksestäni, etten halua eroa syystä että lapset ovat pieniä ja olen itse käynyt läpi vanhempieni eron hyvin nuorena. Olemme nyt ravanneet kohta puoli vuotta parisuhdeterapiassa ja kumpikin vielä omilla psykiatreillaan ilman mainittavaa edistystä. Jatkuvaa aaltoliikettä. Vaimo ei pääse yli tapahtuneesta ja minä en vaan pysty enää innostumaan hänestä. Samaan aikaan ikävöin toista. Vaikka hänen kanssaan olenkin sopinut, että näissä olosuhteissa emme voi jatkaa ja katsomme asiaa uudestaan, jos tilanne muuttuu minun puolellani, tuntuu siltä, että heitän menemään ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla onnelliseksi. Kysyn itseltäni päivittäin kuinka paljon olen lasten vuoksi valmis uhraamaan itsestäni. Ja kuinka pitkään.
24 kommenttia
Anonyymi
10.10.2012 10:39
"Kysyn itseltäni päivittäin kuinka paljon olen lasten vuoksi valmis uhraamaan itsestäni. Ja kuinka pitkään."
Olen samassa tilanteessa kanssasi, paitsi että minulta puttuu tuo rakastajatar ja rakastuminen häneen.
Voisin melkein sanoa, että olen kateellinen sinulle, mutta en sano koska tiedän miten pelottava tulevaisuus on se, ettei näe enää jokapäivä lapsiaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 10:49
Olette kyllä harvinaisen törppöjä molemmat! Ei ne lapset siitä mihinkään katoa vaikka eroaisittekin ja onkohan niille lapsille edes kivaa kattella toisiinsa tympääntyneitä ja riiteleviä vanhempia, jotka säätävät tahoillaan minkä kerkiävät.
Kuinkas monta elämää herrat kuvittelevat omaavansa? Voin sanoa omasta kokemuksestani, että kannattaa uskaltaa elää tätä ainoata elämää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 10:59
^Täysin samaa mieltä!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 11:01
^ No kerrohan kauanko omaa ratkaisuasi mietit?
Omalla kohdallani voinen vedota siihen, että kuitenkin epäilen ruohon vehreyttä siellä aidan toisella puolen. Sinkuksi en lähde, sillä sitä elämää on nähty niin paljon että tiedän sen olevan tuhannesti huonompi vaihtoehto, kuin kotona harpyijan naaman tuijottaminen.
AP:n tilanteessa en osaa sanoa mitä tekisin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 11:58
Parempi se olis lastenkin kannalta mikäli eroatte. Lapset huomaa kyllä mikäli vanhemmat ei keskenään toimeen tule. Yhdessä "kituuttaminen" on vaan teille kaikille pitkitettyä kärsimystä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 12:50
En usko tuohon "lasten kärsimykseen" jos vanhemmat eivät pane kuin kanit ja roiku toississaan kiinni.
Kaksi aikuista voi todellakin tarjota hyvän, vakaan, turvallisen ja rakastavan kodin lapsille vaikka eivät toisiaan enää haluakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 16:32
Hei...järki käteen..elä aina hetkessä..ja ota ero vaimostasi..koska elät vain kerran..minä tein näin..enkä ole katunut yhtään..nyt elämä on ihanaa:-)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 16:50
Höpö höpö. Ero vetämään, ei tuosta tule enää mitään. Olen kokenut saman ja sen voin todeta että 1. avioliiton jälkeen se elämä vasta alkaa. Sain lasten huoltajuuden (lähivanhempi yhteishuoltajuudessa), joten ei sekään automaattisesti vaimollesi mene. Kannattaa viedä asia loppuun asti. Näet sinä niitä jatkossakin vaikkei näin kävisi. Tsemppiä ja anna mennä vaan sen uuden naisen kanssa! Et sinä siihen olisi ihastunut jos vaimosi olisi sulle parempi vaihtoehto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 16:52
Ei se vaihtamalla parane. Samaa paskaa eri paketissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 20:03
Voi helvetti mitä meninkään lukemaan! KIRJOTA SE KIRJA tai tee oma blogi! Tää on aivan parasta juttua tähän mennessä eikä monikaan pysty vastaavaan edes näillä palstoilla.
Vittuun koko rippituoli ja SAATANAN CITYLEHDET!!!!!!!!!!!!! Painakaa tekstit kiinaksi niin ei tarvi niitä lukeee
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 21:06
Ei kukaan voi sanoa miten teille erossa käy. Voit myös menettää lapsesi kokonaan, uusi nainen ei olekaan enää niin ihana, kun on oikeasti sinun tai tämä löytää toisen jne.
Ja aivan turha luulla, että joku terapia ja muu auttaa, jos et itse halua sitä. Miltä sinusta tuntuu, jos vaimollasi on toinen mies, joka muuttaa samaan kotiin sinun lapsien kanssa? Jos se ei haittaa, niin sitten kannattaa erota. Tulit sitten onnelliseksi tai et.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.10.2012 21:52
Tiivistä Tervo, tiivistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 00:46
Vaihda hyvä mies! Niin minäkin tein. Otin 4 vuotta sitten exäni,löysän nalkuttajan tilalle, 28v. kiinteälihaisen nartun. Hän on nykyään vaimoni ja oikeasti-kaikki toimii; myös lasten hoito. Kuuntele sydäntäsi-se ei petä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 09:52
Samaa paskaa eri paketissa,kohta se uusikin akka on täys sanonko mikä kun uutuuden viehetys hiipuu...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 13:06
Tämä on tyypillistä jälkijättöistä toimintaa. Ensin avioliitto ajataan karille, haikaillaan vihreämmän ruohon perään ja sitten rynnätään pienen heinäläjän perään, vaikka vain pää on aidasta läpi. Eroperheessä kasvaneet lapset ovat helposti toteuttamassa vanhempiensa tietä, mikä on helppo sinunkin kohdallasi todeta. Mielestäni sinä olit jo päätöksesi tehnyt, kun munaa esille kaivettiin. Eri tavalla toimineena mutta eronneena miehenä voin sanoa, että vuoroasuminen on ainoa, mihin isän kannattaa suostua, muuten käy äkkiä niin, että et näe lapsiasi, kuin pitkän oikeuden käynnin jälkeen, jolloin äiti on jo ehtinyt vieraannuttaa heidät sinusta ja senkin jälkeen elarit pitävät huolen, että sinulla ei ole varaa tehdä heidän tai uuden vaimokkeen kanssa muuta kuin käydä kirjastossa, jollet satu ansaitsemaan reilusti mediaanituloja enempää tai asumaan halvalla alueella.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 15:24
Anna mennä, ei huono suhde parane lämmittämällä. Ei sitä ihmistä niin vain muuteta. Erosta on 2 vuotta ja lasten takia on saanut itkeä paljon, mutta näkee niitä sentään joskus vapailla :) Sitten kun on varaa mennä oikeuteen, niin sitten mennään, nyt on pari vuotta säästeltävä rahaa sinne...
Ja kyllä se vaihtamalla paranee, kaikille se sopiva löytyy.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 18:07
Kireä ilmapiiri ja riitelevät vanhemmat ne ovat onnellisen lapsuuden resepti, älkää ihmeessä erotko!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.10.2012 20:33
Luonteen heikkoutta erota
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.10.2012 11:46
Jäähän sulle elatusmaksut lopulta kuitenkin muistoksi..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2012 16:41
Ainahan eron ei tarvitse mennä noin. Meillä yhteishuoltajuus, kumpikaan ei maksa elatusmaksuja toiselle, asutaan kilometrin päässä toisistamme.Ja joo, niin kun joku mies kommentoikin, minustakin tuntuu, että se elämä alkaa vasta nyt. On kokeiltu, mokattu; nyt tietää jo mitä haluaa.
Vastaa kommenttiinItse ero oli helvetillinen, käytiin läpi sovittelut, missä ollaan mietitty mikä on lasten etu, ja lasten etu on tietysti turvallinen ympäristö ja se, että kumpikaan vanhempi ei häviä elämästä. Lasten etu on myös se, että vanhemmat eivät riitele. Meille sanottiin, että ero ei auta tilanteeseen, jos riidat jatkuvat. Myös minä mietin eroa vuosia, ajattelin, että en kestä viikottaista eroa lapsista, mutta lähekkäin asuminen on mahdollistanut sen, että kumpikin näkee lapsia muutenkin kuin vuoroviikoilla. Eli toimiva eron jälkeinen elämä, vaati minulta ja yhä vaatii (minä siis halusin eron) suunnattomia ponnisteluita ja hermojen hallitsemista... En voi uskoa, että lasten etu on nähdä vanhemmat onnettomina.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.10.2012 21:37
Ehkä sitten kannattaa laittaa akka vaihtoon. Mutta nyt alkaakin erikoinen peli. Sinun on lastesi vuoksi pyrittävä aikaansaamaan tasapuolinen sopimus lapsista, eivätkä Suomen viranomaiset ole siinä hommassa kovin avuliaita. Ensin on juteltava vaimosi kanssa, miten hän haluaisi hoitaa tenava-asiat mahdollisen eron tullen. Ja sitten vain pidettävä kaikin voimin kiinni lastasi oikeuksista sinuun sekä sinun oikeuksistasi lapsiin. Vaikka oletkin tärvellyt liittosi itse, eivät lapset ole siihen syyllisiä. Ja mitenkäs tämä uusi rakkaus suhtautuu vieraiden tekemiin lapsiin, jotka viettävät vaikkapa puolet ajastaan sinun kanssasi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.10.2012 15:50
Kannattaa nyt miettiä kuka on onnellinen tässä tilanteessa? ei ainakaan vaimosi, etkä sinä... ja tuskin lapsesikaan. En usko että voi näytellä niin hyvin kotona että lapsesi eivät olisi jo huomanneet.
Vastaa kommenttiinAvioero ei ole mikään maailmanloppu... Kokemuksesta sanon että noin teidän lapset kärsii kaikista eniten
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.10.2012 00:22
Miehet ovat niin nöösejä! Tekopyhää paskaa jauhaa pienistä lapsista, jos ilmapiiri on kireä ja aviovaimo tilanteesta kireänä luonnollisesti. Itsekästä ja raukkamaista on myös ajatella, että koska itse olin pieni, kun vanhempani erosivat, en halua että lapset elävät eroperheessä. Sama kuin tunkea lapset harrastukseen, jota olisi itse halunnut harrastaa, muttei ole saanut mahdollisuutta. Ole mies ja reilu ihminen ja EROA! Kaikki kärsivät tilanteesta. Nykyisin on enemmän yhteishuoltajuuksia kuin yksinhuoltajia ja viikonloppuisiä. Tai no ihan sama, roikkukaa kaikki löyhässä hirressä ja tukehtukaa keskenänne lampaat. Et edes ansaitse sitä rohkeaa naista, joka uskalsi erota miehestään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
26 v nainen
26.12.2013 00:41
Ero, vuoroviikkoasuminen (tai ma-to, to-su jos toisella teistä töitä viikonloppuisin) ja lapsilisät puoliksi/se jonka tilille ne tulee ostaa kaikki vaatteet. Tästä se elämä alkaa! Älä etene liian nopeasti uuden naisen kanssa, jos haluat muutakin kuin seksiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin