Olen surullinen, kun...

Anonyymi

16.4.2012 10:45

Joka suhteessa tulee arki vastaan ennemmin tai myöhemmin. Alun huumaa ei saa takaisin, koska miehillä on taipumus pitää kumppaniaan itsestäänselvyytenä. Jännitystä saa matkailemalla vaikkapa Kreikassa tai Gambiassa, jos omatunto sen sallii ;)

Anonyymi

16.4.2012 11:31

^Just joo. Ja meinaat, että vielä Gambioinesi ja Kreikkoinesi oikein ansaitsit mieheltäsi ihanaa huomiota tai ylipäänsä kunnollisen miehen itsellesi? Huomiota voi kyllä tulla, mutta sen laatuista, että siitä lueskellaan sitten lehtien väkivaltauutisten puolelta. En enää yhtään ihmettele muuten noita uutisia.

Anonyymi

16.4.2012 11:57

Niin se on harmi, että käy noin.

Siis en toki tarkoita sitä, että alkuhuuman pitäisi ikuisesti kestää, mutta ei se toisen huomioonottaminenkaan saisi jäädä kokonaan pois arjen tullessa suhteeseen. Veikkaisin nimittäin, että todella moni suhde olisi paljon paremmassa jamassa, jos sille kumppanille näytettäisiin se välittäminen eikä vain otettaisi itsestäänselvyytenä.

Anonyymi

16.4.2012 14:39

Miehes on hintti.

Anonyymi

16.4.2012 14:39

Kokeile miestä seuraavaksi?

Anonyymi

16.4.2012 14:49

Mitä jos itse järjestäisit teille jotain mukavaa puuhaa? Tekisitte asioita, joista nautitte suhteenne alussa? Ehdota vaikka, että menisitte treffeille! :) Oletko kysynyt mieheltäsi hänen elämästään ja nykyisistä kiinnostuksen kohteista? Jokaisessa suhteessa tulee arki eteen, kuten jo yllä mainittiin. Silloin vaarana on kasvaa erilleen, mutta jokaisella on myös vastuu panostaa suhteeseen ja pyrkiä kasvamaan samaan suuntaan ja osoittaa myötätuntoa ja kunnioitusta kumppaniaan kohtaan. Myös arkinen yhdessäolo ja tasaisuus suhteessa voi sinkun näkökulmasta olla kadehdittavaa! Mieti mitä kaikkea ihanaa sinulla on ja voithan osoittaa aktiivisuudenhalusi myös tavoin, joka ei loukkaa miestäsi, jos pyrit pukemaan asian sellaiseksi, että mitä te YHDESSÄ voisitte tehdä asian eteen.

Anonyymi

16.4.2012 15:16

Otappa muutaman kerran spontaanisesti jossain muaalla kuin makuukammarissa vaikka poskeen, niin ukkos voipi ukkos jopa yllättää joskus sinutkin...

Anonyymi

16.4.2012 15:37

Eräs sinunlaisesi syömätär teki yhdestä kaveristani melkein hullun.

Vähintään kaksi kertaa viikossa piti saada joku yllätyshemmottelu. Konvehteja, kynttiläillallisia, kylpylälomia, yllätyslahjoja....

Ei ehtinyt edes opiskelujaan hoitaa kun piti yllätyksiä järjestellä. Onneksi akka lensi pihalle.

Anonyymi

16.4.2012 17:57

Miehesi yllättää sinut seuraavaksi aidsilla, jonka sai multa. Hihihi.

Anonyymi

16.4.2012 18:36

Suhteenne on edennyt vaiheeseen jolloin on pikkuhiljaa aika alkaa katsella rakastajaa itselleen. Ranskalaiset ovat kautta aikojen tienneet tämän.

Anonyymi

16.4.2012 18:50

Mies 28,

Huoh, ei aloittaja nyt ehkä ihan tuotakaan tarkoittanut. Vaan ihan sitä, että joskus toinen edes vähän yllättäisi romanttisesti, siitä saa semmoisen mukavan olon.

Ei ihme että erotaan niin paljon, kun kauhea vollotus siitä, että ei viitsitä toisen eteen tehdä mitään... kunhan vain muistaisitte, että ei se puoliso koskaan mikään itsestäänselvyys tule olemaan, vaikka sen kerran on nalkkiin saanutkin.

Ja hyvin todennäköisesti jollain pienellä romanttisella huomionosoituksella joskus, niin voisi jopa irrota se poskeenotto spontaanisti jossain muualla kuin makuukammarissa. Vaikka ei se nyt siitäkään aina ole kiinni, mutta kylmä fakta on se, että kummasti se vain toisen miellyttämisenhalu laantuu, jos ei koskaan saa mitään takaisin, esimerkiksi sitä spontaania pikku yllätystä. Miehillä kun valitettavasti tuntuu olevan vähän se taipumus, että mitään ei tarvitse enää tehdä, kun se toinen on "nalkkiin" saatu. Tämä siis jo tuolle toiselle turhasta vollottajalle.

Anonyymi

16.4.2012 20:06

Vajakilla on vajakin ongelmat. Kuka jaksaa panostaa vajakkiin. Huoh!

Anonyymi

16.4.2012 21:53

Ei minunkaan mieheni huomioi enää, mutta sellaista on arki ja elämä.

Anonyymi

16.4.2012 22:04

Ihan sama, pissis itkee kun ei saa ainaista huomiota 24/7. Mun vaimo kiukuttelee aalusta iltaan eikä mikään ole noskaan hyvin. Kasva kakara aikuiselsi ja kokeile oikeaa elämää miin tiedät missä mennään. Pelle!

Anonyymi

17.4.2012 09:46

^ Kukahan tuossa nyt vaatii sitä huomiota 24/7? Ei kukaan?

Mutta periaatteessahan tuolla logiikalla miestenkin on sitten ihan turha kitistä siitä, etteivät saa esim. "spontaaneja poskeenottoja muualla kuin makuukammarissa" kuten tuolla yksi mainitsi...kasvakaa vain aikuisiksi ja kokeilkaa oikeaa elämää, niin tiedätte missä mennään. Siis jos kerran toisen huomioonottaminen on näin kammottavaa...

Anonyymi

17.4.2012 12:06

"Miehillä kun valitettavasti tuntuu olevan vähän se taipumus, että mitään ei tarvitse enää tehdä, kun se toinen on "nalkkiin" saatu"

Ja naisillako sitten ei ole tätä taipumusta? Omien havaintojeni mukaan nainen unohtaa täysin edes olevansa puoliso viimeistään siinä vaiheessa kun on yhteinen kämppä ja lapsi hommattu. Siis VIIMEISTÄÄN siinä vaiheessa. Mies ei sitten enää olekaan muuta kuin kävelevä lompakko. Ei paljon houkuttele suhteeseen ryhtyminen.

Anonyymi

17.4.2012 18:05

Miksei ihmisille pelkästään riitä se, että saavat elää rakastamansa ihmisen kanssa? Mitä väliä muulla oikeastaan on?

Anonyymi

18.4.2012 04:56

Kelpaisko kuivana kakkoseen?

-Miehesi

Anonyymi

18.4.2012 14:51

Ensimmäiset 5 vuotta minä jaksoin tehdä yllätyksiä, järkätä juttuja, olla se ikuinen joustaja, hoitaa kotona lapsia jotta vaimo pääsee tuulettumaan. En ollut tossu alla, halusin näillä teoilla osoittaa arvostustani ja sitä että halusin kantaa "korteni kekoon" myös sen lisäksi että kävin töissä kun vaimo hoiti lapsia kotona.

Nykyään en juuri ole tullut hankkineeksi pikkulahjoja, hemmotteluja yms. Miksikö?
On toki omahyväistä kysyä mitä itse sain, mutta kysytään nyt kuitenkin. En saanut käytännössä "ikinä mitään". En toki ole odottanutkaan, mutta joskus olis ollut kiva päästä lähtemään johonkin ilman että perään tulee soitto että "täällä vaan tapellaan, et koita nyt nauttia illastas". En myöskään koskaan ole saanut spontaania hyväksyvää minuun kohdistuvaa kommenttia tai viettelyä makuukammarin puolella jos en itse ole ollut aktiivinen.
Nyt ei sitten enää oikein ole jaksanut...surullista sinänsä.

Anonyymi

18.4.2012 16:00

Se on sitä naisen romanttisuutta että miehen pitäisi olla kaikkea tekemässä ja sanomassa. Miehen _pitää_ tehdä sitä ja tätä ja tota mutta spontaanisti tottakai.

Anonyymi

18.4.2012 20:46

No voi sentään. Meillä mies kyllä osaa yllättää: nyt viimeisimpänä konkkaan menneestä firmasta vajaan sadan tontun veromätkyt.

Itselleni riittää se, että molemmilla on työpaikat, molemmat olemme suht terveitä, perusasiat ovat noin yleensä kunnossa, meillä rakkautta riittää toisiamme kohtaan ja olemme uskollisia toisillemme. Voimme puhua kaikista asioista, tsemppaamme toisiamme ihan missä tahansa asiassa, halailemme ja pussailemme joka ikinen päivä, kuuntelemme aidosti mitä toisella on kerrottavaa, kysymme joka työpäivän jälkeen toisiltamme miten työpäivä meni. Ja jos haluamme yllättää toisemme, niin toinen ottaa puheeksi että mihin mentäisiin lomamatkalle seuraavana ajankohtana. Siis pieniä reissuja muutaman kerran vuodessa, muuhun ei ole kauheasti varaa.

Välillä kannattaa pysähtyä miettimään ihan näitä perusasioitakin eikä vain tavoitella kuuta taivaalta.

Anonyymi

18.4.2012 22:41

Taito ja halu ylläpitää parisuhdetta on kyllä ehkä vähän aliarviostettu laji - ja ehkä ne jotka osaavat sen hyvin, tuppaavat myös olemaan tiuhemmin varattuja, joten sellaisen yksilön löytäminenkin voi olla kohtuullisen haasteellista.

Oletko sinä osoittanut miehellesi hänen arvonsa viime aikoina? Osittain toisen huomioiminen on vähän vuorovaikutteinen asia - on helpompi tulla kohdelluksi erityisenä, jos se toinen osapuoli tietää olevansa sinulle erityinen ja osoitat sen usein. Välillä voi toki olla vaisumpiakin aikoja, mutta jos suhde alkaa tuntua nuivalta, ehkä voisi nostaa kissan pöydälle ja miettiä yhdessä, millaisen suhteen te haluaisitte - unelmat on tehty toteutettaviksi! :)

Olen parisuhteissa koettanut osoittaa, että kyseinen mies on minulle ihan ykkönen, se on toiminut aika hyvin. Tulevaisuudessa pyrin toteuttamaan maalailemaan ja toteuttamaan yhteisiä unelmia vielä enemmän, tässä iässä olen oppinut kuinka tärkeää se on.

Anonyymi

19.4.2012 14:20

"En saanut käytännössä "ikinä mitään". En toki ole odottanutkaan, mutta joskus olis ollut kiva päästä lähtemään johonkin ilman että perään tulee soitto että "täällä vaan tapellaan, et koita nyt nauttia illastas". En myöskään koskaan ole saanut spontaania hyväksyvää minuun kohdistuvaa kommenttia tai viettelyä makuukammarin puolella jos en itse ole ollut aktiivinen. "

Tämän olen nähnyt ja kuullut sen miljoona kertaa. Ei oikein innosta ryhtyä suhteeseen yhdenkään naisen kanssa. Ainakaan suomalaisen, en tiedä lieneekö muissa maissa asiat sen paremmin? Ilmapiiri on se, että miehen totta kai pitäisi hoitaa perheen elätys, vähintään puolet kotitöistä ja järkkäillä kaikenlaista kivaa naiselle siinä sivussa. Mies taas ei saa vaatia yhtään mitään koska sehän olisi sikamaista sovinismia. Ja naisia neuvotaan joka suunnalta olemaan täysiä kusipäitä miehiä kohtaan, kaikki muuhan olisi kauhean taantumuksellista patriarkaattisen salaliiton (jota kukaan ei ole koskaan nähnyt) ylivallan tukemista.

Anonyymi

20.4.2012 19:36

Loppuiko suhteen jännitys, kun kävit läpi lihotuskuurin ja leikkasit tukkasi lyhyeksi?

Anonyymi

20.4.2012 21:18

Ei 28 kannata vielä tyytyä jos homma ei toimi kierrätykseen vaan. Toki pari vinkkiä ensin jos ei ole vaan kiireessä ajatellut tms. On myös niin, että naisen pitää olla aktiivinen miestä kohtaan. Olen itsekkin tavannut näitä "neitoja" jotka vaan unelmoi, mutta jos itse pitäisi tehdä jotain niin voi kauhistus...

Anonyymi

21.4.2012 15:17

"Loppuiko suhteen jännitys, kun kävit läpi lihotuskuurin ja leikkasit tukkasi lyhyeksi?"

Hymyilytti ensin, mutta valitettavasti näinhän se usein käy. Näillä nykypäivän "prinsessoilla" on kumma käsitys, että voivat olla huomioimatta miestään laisinkaan ja suorastaan sylkeä miestään vasten kasvoja ja miehen tulisi silti olla heitä kohtaan joku suuri romanttinen sankari. Tuo hiusten leikkauttaminen lyhyeksi on loistoesimerkki. Ei ole tapahtunut vain yksi eikä kaksi kertaa, kun nainen on oikein kysynyt mieheltään, että pitäisiköhän tukka leikkauttaa lyhyeksi. Kielteisen vastauksen saatuaan sitten sitä suuremmalla syyllä, oikein uhmalla ja omaa "valtaa" näyttääkseen on tuo operaatio toteutettu. Ei ehkä kuulosta niin isolta asialta, mutta kielii rankemman luokan asenneongelmasta.

Anonyymi

22.4.2012 01:42

Mahdollisimman lyhyt ja tätimäinen kampaus, +20 kiloa ylipainoa ja vittumainen asenne. Siinä on suomalaisnaisten käsitys parisuhteeseen panostamisesta. Itse olen päättänyt nauttia elämästä, edetä uralla ja kasvattaa varallisuutta vielä kymmenisen vuotta, jonka jälkeen on perheen perustamisen aika. Vaimoksi kelpaa vain aasialainen nainen.

Anonyymi

23.4.2012 12:37

Täällä on hyviä ja huonoja kommentteja. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, ei ole oikeita tai vääriä.

Itse voin että mieheni kanssa suhde toimii todella hyvin, toinen huomioidaan ja toista kuunnellaan. On spontaanisuutta kummankin puolelta, kotityöt tehdään yhdessä ja automaattisesti jaettu ilman mitään sopimuksia. Itse en kaipaa enkä tarvitse mitään lahjoja tms. vaan riittää että toinen on vaikka siivonnut kun on kotona minun ollessa töissä. Tai käyttänyt koiran lenkillä, tehnyt ruokaa valmiiksi tms.
Mies taas saa minulta sitä ns. poskihoitoa, viettelystä makuuhuoneessa yms.

Miksi aina pitäisi olla lahjoja tms? Ne kaikki ovat vain tavaraa, kulutusjuhlaa. Toisen voi huomioida monin tavoin.

Anonyymi

23.4.2012 23:29

^Tulen lunastamaan ns. poskihoitoni huomenna lounasaikaan.

Anonyymi

26.4.2012 16:44

^^Mäkin tuun. Mielellään samaan aikaan!

Anonyymi

25.6.2012 14:48

Itse olen -15kg verrattuna suhteen alkuun- lapsenkin olen tässä välissä saanut.
Totta, ettei toisen miellyttäminen enää kiinnosta kun välillä tuntuu ettei ole puoliso lainkaan vaan joku kodinhoitaja. Eikä minusta ole liikaa vaadittu että joskus saisi kiitoksen että ruoka on aina laitettu tai kehun ulkonäöstä. Ei tarvita kynttiläillallisia tai yllätysmatkoja-voi olla et me naiset sit vaan ollaan mahdottomia ja meille ei mikään riitä .Tai sitte täytyisi osata katsoa että mitä jollai muulla on ja täten osaisi arvostaa enemmän mitä itse on saanut.