Olin jokunen vuosi sitten...
Olin jokunen vuosi sitten ihan uskomattoman piipussa. Työ oli stressaavaa, gradu painoi päälle, silloinen poikaystäväni jäi kiinni syrjähypystä ja toinen vanhemmistani kuoli. Kävin lääkärissä ja sain jonkun turhan masennusdiagnoosin. Turhan siksi, etten edes jaksanut hankkia määrättyjä lääkkeitä, vaan aloin yksinkertaisesti viihtyä kavereiden tai keiden hyvänsä puolituttujen kanssa baarissa ja hoipertelin sitten kotiin puolitajuissani neljältä yöllä.
Olin muutaman kerran töissä edelleen humalassa ja kymmeniä kertoja totaalisen lamauttavassa kankkusessa. Kukaan ei kuitenkaan edes kysynyt vointiani. Eräänä päivänä sain eteeni irtisanomisilmoituksen, ilman yhtäkään edeltävää varoitusta. Keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin siltä istumalta. Kesti kauan, ennen kuin sain itseni jälleen kasaan ja hankittua uuden työn. Vasta myöhemmin tajusin, ettei työsuhdetta saisi edes purkaa tuolla tavalla.
Tunnustus on se, että nyt jaloilleni päässeenä puoliabsolutistina en itse välttämättä jaksaisi tukea masentunutta/alkoholisoitunutta kollegaani tai alaistani. Toimisin varmaan samalla tavalla kuin halveksimani entiset esimieheni.
17 kommenttia
Anonyymi
29.11.2010 13:50
Monessa mielessä tutun kuuloinen tarina. Empatiaa ei kyllä kannata unohtaa silloinkaan, kun itsellä menee hyvin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 13:51
Meillä Finnairilla ei hyväksytä kännisiä lentokapteeneja.
t. Finnairin lakimies
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 16:15
Mikä on puoliabsolutisti?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 16:44
Minä olen puoliabsolutisti: juon joka päivä hirveät kännit, mutta aloitan vasta juomaan kahden ja kolmen välillä iltapäivällä. Haa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 18:09
Minulla se tarkoittaa sitä, etten normaalisti juo ollenkaan. Hyvän ystävän häissä join kaksi lasia shampanjaa, pari vuotta sitten terassilla siiderin ja sitä rataa. Vuoteen en ole koskenutkaan alkoholiin, mutta saatan hyvinkin juoda pikkujouluissa lasin glogiä. Pääasia ettei päästä itseään humalaan.
AP
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 18:22
Sain myös irtisanomisilmoituksen eteeni, ilman mitään varoituksia. Näin on jo kahdessa työpaikassa käynyt. Ilmeisesti luulevat minua huumeidenkäyttäjäksi tai kuvittelevat minun tulevan töihin humalassa. Tai haluavat löytää jonkin keksityn syyn.
Totuus on kuitenkin, että en ikinä ole edes kokeillut huumeita enkä ikinä ole tullut humalassa työpaikalla. Että näin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.11.2010 18:51
Parhaat työpaikat oon saanut juomalla ravintoloissa eikä mikään munaton pikkupomo koskaan ole silmille hyppinyt :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.11.2010 00:13
Hieno tunnustus :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.11.2010 04:56
Tyypillinen nainen. En alkais edes suhteeseen tollasen luuserin kanssa. Omissa silmissäni olet ali-ihminen. Ainakin tänään..
Ikävää että suakin vajaampia akkoja on kaupungit ja baarit pullollaan. Ja sinä ns. parempana ihmisenä olet vain hiukan parempi heitä. Ja lopulta kerrot itsekin, että olet samaa paskaa, mutta (parempi) kuitenkin kahdella kirsikalla varustettuna.
Surullista..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.11.2010 09:30
^Heh, mikä yöllinen känni-kukkanen. Jos olisi oma, niin hävettäisi rankasti.
Alkuperäiseen: kannattaisi varmaan pitää arvot järjestyksessä, vaikka hyvin menisikin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.12.2010 10:10
niin siis miksei saisi työsuhdetta purkaa tuolla tapaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
2.12.2010 00:06
Olenhan minäkin ollut jo yli kymmenen vuotta masentunut, luultavasti koko elämäni ajan. Ihan sen takia, koska mun aivot on niin älykkäät. Ei se mun syy ole. Mua ymmärtää ihmiset, jotka ovat myös harvinaisen älykkäitä, sekä/tai omistavat suuren ja kultaisen, rakkautta tuntevan sydämen.
Itse olen voittanut jo nihilismin. Tiedän mitä on rakkaus. Tiedän tuskan mikä mua odottaa; isäni tai äitini kuolema. En halua ajatella sitä.
Vastaa kommenttiinVoitan masennukseni taistelemalla aivosoluilla aivosolujani vastaan. Haluan saattaa heidät sovintoon ja yhteisymmärrykseen. Maailmojen sota voisi tämän estää, jakaisi tuskani käsistä aseelleni, jolla voisin laukoa kivuntappajia toisia miehiä kohti. Kuolluthan olin jo ihmisenä jos sinut hylkäsin ja luodeillani viimeistelin. Ympäröivä maailma riisti meiltä kyvyn kävellä tunteittemme kaavuissa, tehden meistä vain lihaa ja verta=mustaa tai valkoista=pitkää tai lyhyttä=kaunista tai rumaa=sinut ja minut
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
2.12.2010 21:46
good for you :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.12.2010 00:04
^^vittu mikä taulio
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.12.2010 11:58
^^^mitä sä olet vetänyt? Rasittavia nuo aineissa kirjoittelevat nutcaset...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2010 04:52
Pitääkö mun ottaa just ne lääkkeet, vai antaa selkäsauna, tai olla hiljaa ja hyväksyä ja niellä heidän syöttämä "totuus".
Tuntuu pahalta. :(
Niin ja missä on se raja - sen valtatien sun pienissä aivonystyröissä jossa näet ne stop-merkit; ne kioskit joissa kysyt lääkkeitä, missä huomaat että toinen on ihan vitun pimahtanut, masentunut, nutcase, homoseksuelli tai hukassa?
Oletko ikinä kulkenut metsässä hukassa löytääksesi itsesi?
Ikävä kyllä sä et näe yhtään mitään! Sä näet ne kirjaimet näissä kommenteissa, et hengitä niiden syvyyttä. Sä näet läskin, sä näet sekopään. Sä näet ruman. Sä et näe kauemmas, koska sä et näe stop-merkin tälle puolen.
Witch is so sad.
:(
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.12.2010 11:48
Neuvoni teille kaikille on tämä:
Ostakaa köyttä rautakaupasta ja vetäkää itsenne
Vastaa kommenttiinhirteen helvetin epäsikiöt.
Vastaa kommenttiin