Olin lapsena ja nuorena...
Olin lapsena ja nuorena keskivertoa parempi lähes kaikessa, mihin ryhdyin. Peruskoulussa arvostelut olivat aina kiitettäviä tai täysiä kymppejä, eikä liikuntakaan ollut lukutoukalle mikään ongelma.
Salaisuuteni on, että jossain vaiheessa kaikki alkoi mennä huonosti, kun minulla todettiin masennus ja syömishäiriö. Tällä hetkellä olenkin hukannut vuosikausia elämästäni huumeisiin, saamattomuuteen ja ylitsepääsemättömään häpeään. Perfektionistinen luonteeni ei salli minun avautua läheisille, eikä vuosikausien lääkitykset ja terapiatkaan ole oikein antaneet apua.
Vihaan itseäni enkä jaksaisi enää.
19 kommenttia
Anonyymi
8.12.2011 10:00
Olisit hakenut jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2011 12:06
Elämää on muuallakin kuin keravalla
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2011 14:47
No, omaa vikaasi. Sua ei sentään kukaan muu ole kussut urakalla silmään. Se vasta vituttaakin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2011 14:50
Sä tarvit kunnolla munaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2011 22:02
Niin kauan kuin on elämää on toivoa, vanha kansa sanoo että sellaista taloa ei rakenneta jossa ei ole ovea, tai aitaa rakenneta jossa ei ole porttia, kun yksi ovi sulkeutuu ajallaan avautuu aina uusi ovi...
Vastaa kommenttiinikävyydet kestävät oman aikansa, kun niitä tulee ne muokkaavat meitä ja meidän luonnettamme ja arvomaailmaamme,
anna itsellesi anteeksi kaikki mitä on tapahtunut ja opettele ettet olisi niin ankara itsellesi. Tämä on sinun elämä ja pikku hiljalleen pystyt muovaamaan sitä toivomaasi suuntaan. Etsi itsestäsi niitä hyviä puolia, ajattele sinun elämäsi on arvokas, ainutlaatuinen ja korvaamaton, kaikesta huolimatta. Kun pikkuhiljalleen eheydyt, mihin minä uskon, tulet olemaan avuksi monelle jotka kokevat samankaltaisia ahdistuksia kuin missä sinä itse olet ollut.
Elämä ei koskaan ole yksinkertaista ja helppoa, siinä sen kauneus piileekin. Tämän maailman arvot eivät ole iankaikkisuuden arvoja :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
8.12.2011 22:20
Joko olet kokeillut kynän liimaamista naamaan?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 03:42
Olet NORMAALI keravalainen nainen. Nyt vaan mopoauton kyytiin pillurallin merkeissä eli romanttista ajelua ja sukurutsaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 06:48
mites noi panohommat,onko niitä paljon ja onko niistä tullut morkkista........siis ootko joutunut pyllistämään ,että olet saanut rahaa huumeisiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 10:35
Pitää vaan ymmärtää, ettei täydellistä tarinaa ole, ja lakata luomasta sitä.
Vastaa kommenttiinMeillä kaikilla ihmisillä on vain elämä, ja siihen kuuluu kaikenlaista, myös ihania asioita.
Ole armollinen itsellesi
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 11:55
En ymmärrä tota ovijuttua. Jos talossa on yksi ovi ja se suljetaan, miten helvetissä voisi avautua toinen ovi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 12:26
Kerava-humoristit taitavat itse olla Savosta. Aito stadilainen ei pröystäile.Alkuperäiselle voimia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 17:04
^Aito keravalainen. Vieläkö tarkenee mopomiiteissä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.12.2011 19:56
mies 32, riippuu suljetko sisältä sen oven vai ulkoa, mietin kyllä voithan olla vankilassa tyystin ja sitten sulla on vain se sellin ovi, heh, avautuu viimeistään sitten kun sinut kuopataan, ellet nyt pääse vessaan edes välillä, mutta useimmiten kyllä joskus sieltä sellistäkin pääsee elävänä ulos ;) Useimmiten kyllä talossa niitä ovia on useampia. Tai sitten se sinun talosi ovi sulkeutuu kun olet ulkopuolella, uusia taloja riittää.... Jatka ajatusten harjoittelemista eiköhän se siitä kirkastu. Kuten sanoin, ei se aina helppoa ole :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2011 15:26
Kaikesta voi selvitä. Hakeudu terapiaan, jos omat ja ystävien voimat eivät riitä (eivätkä varmaankaan riitä, eikä tarvitsekaan). Olet jo myöntänyt ongelmasi ja historiasi, ja se on hieno alku. Myönnä seuraavaksi, että olet "ansainnut" terapiasi, koska ennen sitä et voi ottaa uutta askelta kohti parempaa. Tarinasi kuulostaa todella tutulta, ja haluan olla sinulle elävä todiste siitä, että pohjamutia tonkimalla nousee lopulta pinnalle. Voimia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2011 21:30
Miten niin kaikki alkoi mennä huonosti kun sinulla todettiin masennus ja syömähäiriö? Eikös ensin ala mennä heikosti ja sitten todetaan jotain tuollaista? Joka luokalla on neropetterinä joka jossain vaiheessa huomaa olevansa ihan tavallinen ja kun mennään yliopistoasteelle, monelle on shokki huomata että saatta itse olla alle keskitason. Yritä nyt vain hyväksyä olevasi ihan tavallinen tallaaja, jos nimittäin olisit niin loistava, et olisi tuossa jamassa. MOT
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.12.2011 09:03
Anna itsellesi anteeksi. VOimia toipumiseen!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.12.2011 10:37
Mitä huumeita vedät? Koviako vai pössytteletkö? Sehän on mukavaa ajan vietettä ei huolta huomisesta kun on pää sekaisin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.12.2011 19:13
"On vain yksi sääntö: epätäydellisyys. Kun sen muistaa, jaksaa elää." Eeva Kilpi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
28.12.2011 14:40
Kuulostat ihan entiseltä tyttöystävältäni.
Voimia!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin